Antaudun

Kun kevät vaatii uuden järjestyksen maustekaappiin ja neljäkymmentä itse näperrettyä kesärullaa, anna ne sille.
DSC_0138DSC_0140DSC_0144DSC_0143DSC_0146Myönnetään, että kuvien puuhat on puuhattu jo viikko sitten. Kuluneen viikon olen inventoinut lähinnä päiväunikapasiteettiäni ja kirjoituskanttiani. Elämme viimeisiä päiviä talvivankilassa, johon on vihdoin alkanut päästä vähän valoa. Olo on uudestisyntynyt, mikä johtuu sekä tyydyttävästä määrästä lepoa että ihan vain valoon liittyvästä riemusta. Ei ihmistä ole tarkoitettu elämään pimeydessä, ja siksi onkin mahtavaa nähdä sälekaihtimien välistä aivan oikeaa auringonvaloa. Ja nauttia siitä vielä päivällä kotiin palatessa!

Yksi kevään merkeistä on äärimmäinen himo tehdä kesärullia. Kevätrullat toki nimensä puolesta sopisivat vuodenaikaan paremmin, mutta niissä on yksi vika: uppopaistamisen velvoite. Tuoreet kesärullat tuovat onneksi kevään perille paljon raikkaammin ja terveellisemmin kuin rasvakylvyn saaneet pötköt. Kesärullat kannattaa täyttää paistetulla tofulla, vuonankaalilla, jääsalaatilla, sipulisuikaleilla, paprikalla ja kurkulla.

Kevät on hiipinyt keittiöön muutenkin kuin pelkkänä kokkausintona. Valon aika on muuttunut tulppaaneiksi, huolella pyyhityiksi pinnoiksi ja uuden järjestyksen saaneeksi maustekaapiksi. Voisi tietysti kysyä, onko elämässä kaikki liian hyvin vai huonosti, jos maustekaapin uusimisoperaatio tuntuu mielettömältä saavutukselta. Rohkenen väittää, että kyse on vain uudistumishalusta. Ilmassa  – siis keittiössä  – on halua näyttää keväälle, kuinka valmis uuteen vuodenaikaan voikaan olla.

Maustekaapin inventaariossa keskeisessä roolissa ovat olleet Tokmannilta noudetut pienet lasipurkit, joihin sijoitettiin muovisten maustepussien sisältö. Kahnauksilta ei voinut välttyä, sillä toisen meistä mielestä leivinjauhetta ja montaa muuta maustetta ei tarvita mihinkään, vaikka niitä sisältävät antimet kyllä maistuvat. Sen toisen mielestä maustepurkkeihin ei myöskään kannata kirjoittaa, mitä ne sisältävät. Tähän mennessä ongelmia ovat aiheuttaneet chilijauhe, paprikamauste ja cayennepippuri. Eilen tehty soijarouhebolognese kätki tästä syystä sisuksiinsa hirveän määrän pippurisuutta, vaikka tarkoitus oli terästää väriä paprikalla. Mutta sehän on vain elämää, kevätelämää!

Kahdenkymmenen asteen pakkasesta sitä ei ehkä huomaa, mutta muistutettakoon, että maaliskuu on ensimmäinen kevätkuukausi. Olen sitä paitsi ihan varma, että perjantaina kaduilla tuoksui uusi vuodenaika. Kevät.

Olen antautunut keväälle.

Oletko aistinut kevään saapuvan vai onko tämä vain ennenaikaista haihattelua?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s