Purebite kurkistaa varovasti aasialaiseen keittiöön

Hatanpään valtatien kalsealla suoralla sijaitseva pikkuruinen Purebite on mainio lisä Tampereen ravintolatarjontaan, vaikka annokset eivät räjäytäkään aasialaiseen ruokaan mieltyneen maistelijan makuhermoja.
DSC_0068DSC_0062DSC_0073DSC_0070DSC_0066DSC_0069DSC_0064
Varhaisena arki-iltana Hatanpään valtatien mölyn keskeltä pikkuruiseen Purebiteen astuessa tulee yllätyksenä se, että lähes jokainen pöytä on varattu. Vain ikävimmät istuimet ovat jääneet tyhjiksi: aasialaistyyliin muotoillut pirttiruokaryhmät ja tiskin baarijakkarat. Niinpä jaamme selkänojallisten tuolien ympäröivän pitkän pöydän toisen seurueen kanssa. Tässä vaiheessa alkaa epäilyttää tilaustapa. Osa pöydistä on pikaruokalamaisia, joten emme ole aivan varmoja, pitääkö ruoka tilata tiskiltä vai palvellaanko meitä pöydässä. Tarjoilija tulee hätiin ja antaa luvan istua pöytään.

Saamme eteemme kaksi kulahtanutta läpyskää, jotka toimittavat ruoka- ja juomamenun virkaa. Löysältä tuntuvat, taitellut paperilaput tuntuvat lähinnä messuesitteiltä, eivätkä sovi kauniiseen ja harmoniseen kattaukseen. Sisältö on onneksi selkeä ja hyvin jaettu. Päädyn basilikaiseen riisinuudeli-tofuwokkiin (13,50€), ja seuralaiseni tilaa halloumisalaatin (15,50€) tarjoilijan todettua suosituspyynnön jälkeen kana- ja halloumisalaatin olevan yhtä hyviä. Tilaamme kylkeen tavalliset valkoviinit (5,90€–7,80€/12 cl), jotka tulevat nenän eteen nopeasti.

Vilkkaan tien meteli ei onneksi yllä ravintolaan, joten tunnelma on rauhallinen, ja puheensorina täyttää juuri sopivasti pienen ravintolan odottaessamme ruokaa. Alkupalaksi tarjotaan sivupöydältä leipää, joka ei ole Aasiaa nähnytkään, ja on kenties lounasajan peruja. Pahimpaan nälkään toimii kuivakin leipä. Pääruoat saapuvat tosin nopeasti. Vielä parempaa on se, että ne ovat jo ensinäkemältä positiivisia yllätyksiä. Halloumisalaatti on runsas, ja seuralaiseni kertoman mukaan maku on kohdillaan pääraaka-aineessa eli juustossa. Hänen mukaansa annoksen peruspohjasalaattia on jopa liikaa.

Basilikainen Phad Khi Mao -wokkini sisältää riisinuudelin ja omavalintaisen tofun lisäksi ainakin paprikaa, parsakaalia ja maissia. Wokin voi pyytää vegaanisena, jolloin muna jää pois. Tammikuun ajan vegaaniannokset ovatkin saatavilla sopivasti 10 prosentin alennuksella. Wokeissa on valittavana pääraaka-aineen lisäksi myös kolme tulisuusastetta, jotka eivät oikeastaan kerro yhtään mitään: hotti, hotimpi ja hottis. Hotti tarkoittaa kuulemma perustulisuutta, ja koska olen testikäynnillä, pitäydyn hotissa, jotta tulisuus ei ala hallita makukokonaisuutta. Se osoittautuu tosin virheeksi, sillä käytännössä tulisuutta ei ole ollenkaan.

Purebiten vahvuus on ehdottomasti tuoreus ja raikkaus lupausten mukaan. Konsepti toimii etenkin ruoka-aineräätälöijille, joille valmiit annokset harvoin sopivat suoraan, sillä lähes kaikkiin annoksiin voi valita päätähden itse. Menussa positiivista on myös se, että yrtit mainitaan erikseen, ja näin ollen esimerkiksi korianteria kammoksuvat voivat huokaista helpotuksesta.

Aasialaistuulet jäävät Purebitessä kuitenkin vielä hieman vaisuiksi, vaikka wokit sinänsä ehtaa tavaraa ovatkin. Ehkä ongelmana on se, että konsepti yrittää miellyttää vähän kaikkia. Se ei välttämättä ole huono ratkaisu, mutta tämän käynnin perusteella mittari on ehdottomasti enemmän peruskeittiön puolella kuin Kaakkois-Aasiassa. Purebite ei myöskään melko suolaisella hinnoittelullaan pärjää niin sanotuille aidoille Aasia-keittiöille, sillä niistä saa melkein puolet halvemmalla take away -annoksen kotiin. Siksi Purebiten täytyy joko viilata hinnastoaan tai keksiä jotakin sellaista, mikä perustelee muhkean annoshinnan. Kaivattua fiiniyttä ruokailuun saa kummasti jo sillä, että menut vaihtaa hieman jämäkämpiin versioihin. Myös ravintolan pöytien järjestelyä ja tuolivalintoja kannattaa pohtia, jotta ihmiset jaksavat supista lasiensa ääressä ruokaa lisää tilaten.

Yksi asia Purebitessä tosin on enemmän aasialaista kuin missään muualla. Ravintolan wc haisee niin järkyttävältä, että voi jo melkein tuntea olevansa kiinalaisen huoltoaseman kauan sitten tyhjennetyssä yhteiskäymälässä. Onneksi Puren huokea jälkiruoka-Cava pyyhkii mielikuvat pois ainakin viimeiseen wc-käyntiin saakka.

Oletko käynyt Purebitessa? Miellyttääkö Aasiasta inspiroitunut keittiö sinua?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s