Uusi minä, parempi jouluihminen

Minun piti tänään kirjoittaa siitä, ketä tai mitä tänään juhlitaan. Tekstin otsikko oli Juhlan arvoinen. Sitten tulin siihen tulokseen, että on aivan sama, mitä kukin juhlii. Joulun hienoin sanoma on rauha ja se, että antaisi kaikkien juhlia, mitä ja miten haluaa. Maailman tapahtumia seuratessa se on varsin kohtuullinen toive, ja toivottavasti täysin toteutettavissa.
DSC_0048Päätin sitten kirjoittaa itsestäni. Se ei tosin ole helppoa, sillä kirjoitan paremmin asiaa kuin yksityiskohtia itsestäni. Olisi monen muun tavoin aika paksua kirjoittaa tekosyvällistä jaarittelua siitä, mitä joulu merkitsee. Toivottavasti se merkitsee kaikille jokseenkin samaa pohjimmiltaan: rauhaa. Toteuttipa sitä miten tahansa. Lapsena joulu merkitsi suurta kulutusjuhlaa, ja valehtelisin, jos sanoisin, etteivät jouluaattojen tähtihetkiä olleet lahjojen jakohetket. Vaikka oli siinäkin taikaa, että vanhemmat olivat lomalla monta päivää keskellä talvea, ja lumileikit olivat mahdollisia aamusta iltaan. Jos uusien lelujen ääreltä ulos asti ehti.

Muutama joulu sitten minusta tuli jouluvihaaja – näin kärjistetysti. Sille ei varsinaisesti ollut mitään syytä. Niin vain kävi. Loman tuntu katosi, vapaata ei välttämättä edes ollut kuin nimeksi ja vatsanpohjassa vellova jännitys hävisi. Iski aikuisuus velvollisuuksineen. Yhtäkkiä oli vaikea pysähtyä. Nytkin loppuviikon pakollisten aikataulujen vuoksi olen juossut suuren ahdistuksen vallassa alkuviikon kaupasta toiseen muiden tavoin. Ahdistuneena, mielen päällä suurimpana pelkona se, että torttutaikinat ehtivät loppua. Vegaaniset makkarat olivatkin jo ostettu keskustan suurimmasta marketista. ”Kiva, eivät edes minua ajatelleet”, mutisin ja vein ahnaasti altaan viimeiset taikinapaketit kuin kostona kokemastani vääryydestä. Sitten tuli tyhmä olo. Ruoka ei lopu. Meiltä. Niinpä. Olemme aika onnekkaita.

Oikeasti uutta minää ei ole olemassa, vaikka uuden, tulevan vuoden kynnyksellä siihen tekeekin mieli uskoa. On vain parempia ajattelutapoja, jotka kannattaa ottaa käyttöön, kun kaikki taika on kadonnut ja on aika ryhdistäytyä. Tänään heräsinkin katsomaan Joulupukin kuumalinjaa, koristelin kuusen, söin riisipuuroa sopivasti puoliksi kylmänä, ja illalla kokkailen sellaista ruokaa, josta todella pidän, katan pöydän kauniiksi ja lupaan katsella lumihiutaleita koko illan, jos niitä meille suodaan.

Rauhallista, kärsivällistä ja herkullista joulua!

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s