Ota minut lasit päässä

Askel aikuisuuteen, uskottavuuteen ja kirkkauteen: silmälasit. Muuttuuko elämä nyt ihan kokonaan?
OLYMPUS DIGITAL CAMERADokumenttikamerassa on oltava vikaa. Eiköhän joku onneksi kohta ilmoita tentin valvojalle siitä, ettei salin etuseinään heijastettuja kysymyksiä voi lukea. Oikeasti ei ollut mitään sumeaa: en vain enää nähnyt mitään. No mutta, vikahan ei ole näössä, vaan väsymyksessä! Sitten puuroutuivat bussien numerot ja kaukaisuudessa siintävät mainoskyltit ja tienviitat. Kaikkien nettipalveluiden ja tv-kanavien tekstitykset olivat muuttuneet mössöksi. Tekninen ongelma tai korkeintaan pientä väsymystä työnäytön tuijottamisesta, tuumin.

Siinä vaiheessa, kun huomasin, että 31 vuotta vanhempi isäni näkee tienviitat paljon ennen minua, täytyi myöntää, että silmälasikeikka tästä tulee. Siinä vaiheessa, kun olin aika monta kertaa valehdellut, että näen ’ihan kaiken’, ja sitten, kun olin tarpeeksi monta kertaa arvannut tekstitykset ja oikeastaan lopettanut niiden lukemisen kokonaan, piti harkita lasien hankkimista. Tästä on nyt liian monta kuukautta aikaa, kohta lasketaan jo vuosia. Mikä on tilanne? Se, että minulla on yhdet kahdeksan euroa maksaneet muotilasit ilman vahvuuksia ja yhdet eräästä tanskalaisesta tilpehööriketjusta ostetut miinuslasit. Maksoivat neljä euroa ja hyvin toimivat. Valelaseja käytän näyttääkseni uskottavalta työasioissa, ja höpövahvuuslasit isken nenälle television ääressä. Niin pönttö en ole, että lähtisin liikenteeseen niillä.

On ärsyttävää, että identiteetin käsite vedetään vähän joka asiaan mukaan. En kuitenkaan malta olla sanomatta, että olen rakentanut itsestäni käsityksen ihmisenä, joka ei käytä silmälaseja. Ne ovat jotakin minuun kuulumatonta, toisin kuin toinen yleinen lapsuusinhokki, eli hammasraudat, joita minulla oli joka lähtöön suussa kahdeksan vuoden ajan. Terävä näkö, mutta hampaat suussa miten sattuu. Nyt hampaat ovat poikkeuksellisen suorat, mutta kaukaisuus näyttää puurolta.

Syy, miksi olen tyytynyt tihrustamaan, ei ole raha. Maksaisin kirkkaasta ympäristöstä mielelläni satoja euroja. Sitä paitsi silmälasit näyttävät melkein aina tyylikkäiltä ja tuovat piristystä myös omaan tyyliin, kenties pientä uskottavuutta. Suhteellisen rationaalisena ihmisenä onkin järjetöntä, että ostan leikki- ja feikkilaseja sen sijaan, että varaisin näöntarkastukseen ajan. Olen myös tehnyt netissä näkötestin, joka kertoi sen, mitä jo tiedän. Kaukoputki täytyy varmaan ostaa seuraavaksi, jos aion jatkaa tätä kypsää linjaa. Jos kehtaisin, kertoisin, että jännittää, koska mietityttää, onkohan minulla eläkeiässä yleinen glaukooma.

Tänään ystäväni näytti minulle suloista kuvaa ruskeasta koiranpennusta. Minä istuin kauempana, ja näin näytöllä vain pökäleen. Olisiko ensi viikolla vihdoin aika käydä optikolla? Saa jakaa parhaat liikevinkit ja lasitarjoukset!

Kirkasta viikonloppua!

Mullistivatko silmälasit elämäsi?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s