Mitään tekemättömyyden ihme

Muistan tämän viikonlopun pitkään siitä, etten oikeastaan tehnyt yhtään mitään. Ja ennen kaikkea siitä, kuinka hyvältä se tuntui.
DSC_0020.JPG”Meidät on luotu liikkumaan” on ehkä huonoin perustelu sille, miksi aina pitäisi tehdä jotakin tähdellistä. Siksi, että meidät on luotu liikkumaan, täytyy myös levätä. Siksi on pitkän uurastamisen seurauksena saatu viikkoon kaksi vapaapäivää. Ne kannattaa käyttää hyvin, eli jollakin muulla tavalla kuin sään ja omantunnon korrelointia tarkkailemalla tai pakkotouhuilulla. Jos paistaa aurinko, voi tehdä ihan samoja asioita kuin sateella: vain olla. (En edes viitsi vetää tähän some-hehkutusta omasta aktiivisuudesta enkä sitä, että joskus julkaisen itsekin kuvan kokkauksesta, joka on tehty viikko sitten tai räpsäyksen lenkiltä, jolla olin liian kauan sitten. Totuus: luen dekkareita ja murustan pizzaa rucolan lehdet varisten sängyssä. Täysin surutta.)

On järjetöntä, että joutuu edes miettimään ja järjestelmällisesti luomaan itselleen viikonlopun tai edes päivän, kun ei tee mitään. Yleensä tätä vastaan ovat kaikki mahdolliset voimat. Tämän viikonlopun olen pyhittänyt vain itselleni ja lapsen tasolle taantuneelle akuuttiin ylähengitystieinfektioon sairastuneelle potilaalle, ja juuri nyt sain enemmän kutsuja illanviettoihin kuin kuluneina kuukausina yhteensä. Sanoin ei, ja vetäydyin massiivisen kauppareissun jälkeen kotiin. Napostelin avokadon, katsoin televisiota, tuuletin, kastelin kukat ja viimeisillä voimillani asettelin taulujen taakse lisää sinitarraa. Kai sitäkin voi pitää kieroutuneena, että minulle tämä on ei minkään tekemistä. Onhan siinä puuhaa vaikka millä mitalla! Kalpenee ehkä kuitenkin suurperheen äidin taakalle.

Pitkälle edetessään lekottelu muuttuu haasteelliseksi. Usein käy nimittäin niin, ettei uni tulekaan. Toisinaan sitä vastaan taistelee tarkoituksella, sillä yksi viikonlopun parhaita hetkiä on se, kun silmä lupsuu, mutta on ihan pakko lukea vielä pari sivua, katsoa sarjaa vielä ihan vähän ja lukea vielä muutama uutinen. Koska pian saa nukkua ja herätä silloin, kun tahtoo. Tosin pienet ovat nykyihmisen ilot, jos tuntee elävänsä silloin, kun saa päättää omista nukkumisajoistaan.

Joku saattaa ajatella, mitä järkeä siinäkään on, että katsoo kokkivideoita ja rikosdraamoja kaksi kokonaista päivää ja vähän päälle. Sen sijaan, että nipottaisi jouten olosta, kannattaisi keskittyä tekemään omasta elämästä mielekästä köllöttelemällä tai liikkumalla, jos se tekee onnelliseksi. Uskon siihen, ettei kukaan makaa sohvalla vasten tahtoaan. Siinä loikoilulle on jokin painava peruste, ja juuri siksi se on parasta mahdollista toimintaa silloin, kun sitä oikeasti tarvitsee.

Osaatko olla jouten – jos sitä edes osaamisen piiriin luokiteltavaksi taidoksi voi laskea?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s