Ällöttävän ihania, ihan pieniä hetkiä

Olisiko tänä viikonloppuna aikaa nauttia ihan pienistä asioista? Oma listani jäänee puolitiehen, mutta ainahan voi yrittää parhaansa. Itse asiassa silloin, kun ei ole aikaa, täytyy takertua kaikista pienimpiin murusiin.
DSC_0001Sellaisia ihan pikkuruisia hetkiä ovat ne…

Kun löytää uuden aamupalalajin, joka valmistuu nopeasti, mutta maistuu työläämmältä kuin valmistusaika antaa olettaa. Aloin miettiä lapsuuttani. En tainnut saada tarpeeksi mannapuuroa. Äiti, voitko selventää? Joka tapauksessa tilanne on se, että PS Olen vegaani -Youtube-kanavan reseptivinkin ansiosta syön nykyään jokaisena hitaana aamuna mannapuuroa ja paahdettua kvinoaa. Eiköhän ote pian kuitenkin taas lipsu, ja lähden päivän menoille kahvikupin voimalla, vaikka sietäisi pysytellä manniksessa. Siinä on nimittäin paljon proteiinia ja ravintokuitua. Täydellistä iKaffeen tehtynä.

Kun pyöräilee töistä kotiin ja saa katsella hiljalleen tummuvaa taivasta. On hämärää, muttei pimeää. Voisin jäädä kotimatkalla tuijottelemaan kaikkia reitin varrella olevia puistoja. Erityisen kiehtova on Aleksanterin kirkon puisto, jossa valot palvovat ikivanhoja puita ja yli sata vuotta vanhat hautakivet kiljuvat mennyttä. Kuitenkin on turvallista: liikenne ja se karmea tietyömaa aivan vieressä.

Kun näkee silmiensä edessä ympäristön muuttuvan. Teollisuusrakennuksista ja kolkoista rakennustyömaista tulee yllättävän kiinnostavia, kun niitä katselee kaupungin valojen loisteessa vasten sitä täydellisesti hämärtynyttä, aavistuksen sinistä taivasta. Havahduin tänään siihen, kuinka Ratinan kauppakeskus on kohonnut silmissä. Hetki sitten oli vain tyhjä kuoppa, ja nyt pytingin taakse jäänyttä stadionia ei enää näe joka suunnasta. Pelkään, että muutun pian keski-ikäiseksi tai vanhukseksi, joka puhuu Anttilan kulmasta, Koskarin nurkista ja ajoista, jolloin kuljettiin vain bussilla.

Kun uppoaa täydellisesti uuteen sarjaan, joka herättää ajatuksia tai ihan vain rentouttaa. Olen jo tunnustautunut pohjoismaisten sarjojen faniksi. Skam oli ihana paluu teinivuosiin, ja se auttoi ymmärtämään nykynuorten menoa, vaikka eihän minun siitä kai tarvitse tietää sen kummemmin. Ensitreffit alttarilla ja Maajussille morsian pakottavat punnitsemaan sitä, mihin itse olisi valmis. The Affair saa ihastelemaan kaunista toteutusta ja arkipäiväisiä ongelmia, jotka on onnistuttu pukemaan kiehtovaksi draamaksi.

Kun vihdoin saa aikaiseksi piipahtaa uuteen ravintolaan, ja huomaa, että se tarjoaa nimenomaan sellaista ruokaa, josta itse pitää. Ja kun näkee, kuinka oma kumppani nauttii samasta sapuskasta. Tai ainakin omasta annoksestaan. Tällä viikolla ahdoin itseni Thai Sisters’ Wokiin Syö!-viikkojen menua maistamaan. Oikein hyvää tofua nuudeleilla ja kookoscurryllä. Syö!-viikkojen ekstrana annoksiin tuli kolme kevätrullaa, jotka valitsin tuoreina ilman paistoa. Harvassa ovat paikat, joista rullia saa tuoreena.

Kun voi viettää koko päivän sängyssä kirjojen kanssa. Vaikkei niitä edes lukisi. Riittää, että saa hypistellä ja selata. Ideoida omaa teosta. Tällä viikolla Adlibris on kiikuttanut lähitorin kioskille kaksi pakettia. Ensimmäisestä lähetyksestä kuoriutui Karita Sainion Hyvin eletty, ja toisesta paljastui Mikko Toiviaisen ja Ronja Salmen 12 tarinaa kirjoittamisesta. Niistä kuulette myöhemmin.

Voikohan koskaan tulla päivää, jolloin jokainen hetki olisi täydellinen?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s