The Founder punnitsee katsojan sydämen

Harvoin törmää elokuvaan, joka mittaa näin hyvin katsojan moraalia ja arvoja. John Lee Hancockin ohjaama The Founder (2016) sulattaa ansiokkaasti tositarinan ja elokuvadraaman yhteen. McDonald’s on tuhansissa kaupungeissa elettyä arkea, mutta alussa oli vain veljesten tönö autiolla tontilla. Ja yksi innokas myyntimies.
founder-cms-stillKuva: The Founder -elokuva / The Weinstein Company

Tuntuu siltä kuin McDonald’s olisi ollut olemassa aina. Aikamme ihmisille onkin ollut. Suomessakin jo useille sukupolville. Joskus se oli luksuskokemus keskellä arkea, nyt vähän paikoilleen jämähtänyt pikaruokaketju, jos minulta kysytään. Järjettömällä tahdilla levinneet kultaiset kaaret eivät kuitenkaan ole olleet täällä ikuisesti. The Founder kertoo siitä, mistä kaikki alkoi.

San Bernardino vuonna 1940. Pahvi- ja muoviaterimet, tarkasti mietitty tehdasmainen keittiö, tilausluukku ja itsepalvelu olivat harvinaisuuksia. Sellaisia harvinaisuuksia, jotka tiettävästi vain Richard (Nick Offerman) ja Maurice (John Carrol Lynch) McDonald olivat saaneet toimimaan. Maata pitkin kierteli turhakkeita kaupitellut myyntimies Ray Kroc (Michael Keaton), joka ihastui veljesten ideaan saatuaan yksityisen ravintolaesittelyn osin sattumalta. Seuraavan vuosikymmenen alussa Kroc teki Dickiksi ja Maciksi kutsuttujen veljesten kanssa ensimmäisen sopimuksen, josta alkoi valtataistelu. Elokuva tarkastelee Krocin ja McDonaldien toveruuden muuttumista vienon innostuneesta ja uudesta liikekumppanuudesta myllytykseksi, jonka lopputulos tänä päivänä on yli 30 000 ravintolaa yli 120 maassa. Perustajaksi on merkitty Raymond A. Kroc.

McDonald’sin historian voi lukea netistä, mutta The Founder on kiinnostava visualisointi siitä. Historian kertaus ei kuitenkaan ole elokuvan pääanti, vaan se, mitä raha ja valta tekevät ihmiselle. Lisäksi elokuva näyttää taidokkaasti sen, kuka valtaa tarvitsee ja miten sitä voi saada. Elämäänsä voi olla tyytyväinen yhdessä kioskissa, tai sitten saattaa olla täysin tyytymätön menestysbisnekseen. Riittämättömyys on suhteellinen tunne.

The Founder kuvaa elokuvan vastakkainasettelun neutraalisti, joskin syystä veljekset näyttävät reppanoilta. Silti ote on toteava: näinhän se meni. Katsojan kontolle jää päättää, mitä pitää tärkeämpänä ja mikä vastaa omia ihanteita. Menestyä voi monella tasolla. Toteava tyylilaji saa elokuvan näyttämään dokumentin ja draaman sekoitukselta, vaikka kyseessä onkin vain tositarinaan perustuva elokuva, joka tosin noudattaa kuuliaisesti alkuperäistarinaa.

McDonald’sin perustamistarinan lisäksi The Founder on kauniisti visualisoitu ajankuva 1950-luvusta ja ennen kaikkea yhteiskunnan ja liike-elämän kehityksen peili. Mikään yritys ei ole ollut syntyessään korporaatio, vaan useimmat ovat ponnistaneet nakkikioskeista ja autotalleista. Sitä, onko kehitys ollut toivottavaa vai huolestuttavaa, täytyy jokaisen pohtia itse.

The Founder ei anna valmista vastausta elokuvan arvopohdintaan, vaan jättää sen katsojalle. Sydän kyllä kertoo elokuvan lopuksi vastauksen. Kuka oikeasti on The Founder?

Jos olet nähnyt The Founderin, kumman joukoissa seisot: Krocin vai McDonaldin veljesten? Miten olisi kannattanut toimia? Kommenteissa oma näkymykseni asiasta.

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

2 vastausta artikkeliin “The Founder punnitsee katsojan sydämen

  1. Satuin katsomaan The Founderin juuri ennen kuin kuulin McVegan-purilaisen tulosta, eikä elokuvan katsominen helpottanut paikkaan astelua. Tätä ennen suhteeni McDonald’siin on ollut melko neutraali, vaikka tiedostan kritiikin paikkaa kohtaan. Lapsena se oli juhlaa, nyt vain vähän kulahtanut pikaruokala.

    The Founderissahan vastakkain ovat perustajaveljekset ja McDonald’sista ketjun tehnyt Ray Kroc, joka teki ravintolasta maailmanlaajuisen bisneksen ja alkoi kutsua itseään perustajaksi, the founderiksi. Veljekset loivat ravintolan idean, Kroc teki siitä bisneksen. Lopputulos oli se, että kahnausten jälkeen Kroc osti McDonaldit ulos koko liiketoiminnasta suhteellisen surkealla summalla. Suurin ongelma elokuvassa syntyi siitä, etteivät veljekset olleet halukkaita luovuttamaan luomustaan Krocille, ennen kuin oli aivan pakko, aivan liian sietämätöntä. Krocista kasvoi elokuvassa – ja todennäköisesti myös tosielämässä – menestyksen paisuessa kylmähermoinen ja jääkylmä ruokaimperiumijohtaja, jolle merkitsi raha, ei idea – toisin kuin veljeksille. Ihmettelen itse sitä, mikseivät veljekset vain ottaneet tarjottuja rahoja alun alkaen ja nauttineet elämästään sen sijaan, että taistelivat tuulimyllyjä vastaan. Ehkä siksi, että rahaa rakkaampaa oli se, mitä he olivat luoneet. Se on kaunis ajatus, joka liike-elämästä tuntuu kadonneen. En todellakaan ole Krocin puolella, mutta kun veljesten sanoin susi oli jo päästetty kanalaan, omaa terveyttä ajatellen olisi kannattanut luovuttaa ajoissa. Ei Krocin takia, vaan heidän itsensä. Krocin lopputoimet tosin ovat niin kyseenalaisia elokuvan mukaan, että epäselväksi ei ainakaan omalle sydämelleni jää se, mikä on oikein ja väärin. Elokuvan jälkeen tuntuu pahalta, ja veljeksille olisi toivonut vain hyvää.

    Suosittelen katsomaan sekä elokuvan että lukemaan, mitä The Founderissa mainituille henkilöille kävi!

    McVegan-purilaisen arvioni voi lukea täältä: https://mediakka.com/2017/10/06/pikatestissa-tampereelle-saapunut-mcvegan/

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s