Missä olit, kun…?

E20-blogin kirjoittaja Esko Kyrö on minua 13 vuotta vanhempi. Hänen tekstinsä herätti omat muistoni eloon. Tai niin hyvin kuin voin tapahtumat muistaa. Blogimaailman rikkaus on se, että aikakausien äänet kuuluvat, ja aikalaishistoria taltioituu pilveen kuin itsestään. Miten maailma onkaan muuttunut lyhyessä ajassa!
Annan lapsuuskuvat 155Estonia upposi 1994
Olin 2-vuotias. Yöni oli ollut kuulemani mukaan levoton. Äitini hyssytteli minua. Puhelin pirahti. Täti soitti kuuden kilometrin päästä. Oli kuullut naapurista, että laiva oli uponnut Itämerellä. Iso turma. Seuraavana päivänä kyläreissulle ajaessa kaupunki oli autio. Sumuista maisemaa säestivät suruliputukset. Kuulostaa siltä kuin olisimme asuneet jossain korpipirtissä. Ei suinkaan. Siihen aikaan – niin hullulta kuin se kuulostaakin – maailma vain oli niin erilainen, eikä tietoa saanut taskusta kaivamalla.

Suomi voitti ensimmäisen kerran MM-kultaa 1995
Sukulaisten olohuoneen lattia oli kellertävä. Kaakeliuuni ja vihreät sohvat ympäröivät paneloitua huonetta. Oli varmasti sunnuntai. Ilmeisesti olimme suunnanneet kyläreissulle. Olin arvatenkin aivan pihalla muihin nähden ikäni huomioiden. Muistan vain olohuoneen ikkunan, josta tuijotin valkoista taivasta. Varsin rauhalliset finaalijuhlat perheen kesken. Aamulla töihin ja päiväkotiin.

Prinsessa Diana menehtyi auto-onnettomuudessa 1997
Roikuimme päiväkodin naulakoilla. Lätisimme kerhokavereiden kanssa siitä, miten Diana oli kuollut. Oikeasti kukaan ei oikein tiennyt, mistä oli kyse tai kuka Diana oli. Prinsessa oli kuollut, ja ne, jotka osasivat lukea, olivat selvittäneet asian lähi-Sparin lööpeistä. Naulakoilla pohdittiin lähinnä prinsessojen olemassaoloa ja sitä, kuka sai arestia metelöinnistä. Olin 5-vuotias.

WTC-iskut tapahtuivat 2001
Taidekerho oli alkamassa. Olin 9-vuotias. Istuin ystäväni olohuoneessa, sillä televisiosta odotettiin Salkkareita alkavaksi, mutta tulikin ylimääräinen uutislähetys. Ei voinut mitään, piti lähteä, sillä taidekerhoon oli ehdittävä. Maalasimme puuvillapeltoa tuputellen sienillä. Tiedätte varmaan ikivanhan kontekstin! Ei toimisi muuten nykyaikana, ja hyvä niin. Taidekerho päättyi, ja keittiössä kysyin äidiltä, syttyykö kolmas maailmansota ja joutuuko isä sotaan. Äiti sanoi, ettei todella tiedä, mutta ei kai isä sinne sentään joudu. Jokin silti muuttui.

Tsunami jylläsi Kaakkois-Aasiassa 2004
Joulunpyhät oli juuri saatu melkein pakettiin. Kaupat aukesivat vihdoin. Katsos, kun silloin ne eivät todellakaan olleet auki milloin huvittaa. Hanki oli oikeasti aivan vitivalkoinen. Kävelin ystäväni kanssa lähimarkettiin ostamaan Delta Goodremin levyn. Samalla keskustelimme siitä, että ”eilen jossain Thaimaassa riehui tsunami, ja ihmisiä on huuhtoutunut mereen”. Ei muuta kuin kotiin luukuttamaan Goodremin uutuutta! Se oli niin huippu, että muistan useat biisit edelleen ulkoa. Aukeavat nykyään aika paljon paremmin kuin 12-vuotiaana. Tsunamivahingot selvisivät paremmin vasta illalla kotona. En ole unohtanut vieläkään teksti-tv:n tsunamiuhrilistausta.

Euroviisu-voitto kilahti Suomeen 2006
Olin 14-vuotias. Ystäväni oli kenties koko valtakunnan kovin ja epäuskottavin Lordi-fani. Pidimme pyjamabileet vanhemmillani, ja katselimme äitini seurassa viisufinaalin. Naureskelimme ystäväni fanitukselle hyväntahtoisesti. Voi herranjestas! Sieltä tulivatkin mahtipisteet. Myöhäisulkoilulupa heltisi, ja polkaisimme kolmisin lähinaapurustoon. Roikuimme kiipeilytelineissä ja nauroimme. Alkeellisesta puhelimesta saatiin jotenkin kuulumaan Hard Rock Hallelujah. Aika kilttiä siihen nähden, millaista touhua 14-vuotiailla voi olla. Keskiyöllä oltiin jo siskonpedissä rivissä, ja aamulla syötiin HK:n eineshamppareita aamupalaksi. Mihin tällaiset illat ovat jääneet? Kysynpä vaan!

MM-kultaa tuli taas vuonna 2011!
Vietimme varsin raikalakkaita 19-vuotisjuhliani läheisellä mökillä. Jos kehtaisin, julkaisisin kuvia, kun tanssimme pirttipenkeillä. JVG ja Poju soivat radiossa kuvissa, joihin ääni ei ole taltioitunut. Likööristä allergisoitunutta ystävääni hoidettiin laiturilla, ja booli tehtiin saunavatiin. Ehdottomasti yhdet parhaimmista pirskeistä, joissa olen koskaan ollut! Mutta ehkä hyvä, että nykyään illat ovat sivistynyttä viininmaistelua. Varsinaisena MM-kisailtana kävimme vanhempieni kanssa ajelemassa keskustassa. Kerrankin Suomi heräsi eloon! Minä laitoin päälle Ruotsi-hupparin. Kai hyvä, että pysyttelin autossa.

Minkälaisia muistoja nämä tapahtumat herättävät sinussa?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s