Arjen arvoinen elämä

Lähes kaikki viralliset asiat voi hoitaa nykyään netissä, mutta silti niiden toimittaminen vaatii yleensä vapaapäivää. Kenellä on aikaa väijyä puhelinta tai kiertää virastoja arkena? Loma on tehokasta suoritusaikaa, vaikka kaikki ei aina menisi suunnitelmien mukaan.
DSC_0055.JPG
Suoritusloma. Se tämä on. Niin ajattelin, kunnes ensimmäisenä lomamaanantaina kurkku turposi ja nenä muuttui Niagaran putoukseksi. Surin kurjaa kohtaloani aikani, kunnes oli pakko piristyä. Ei kai yksi flunssa kolmea viikkoa sentään kestä? Ei, mutta melkein kuusi päivää kylläkin. Nyt räkäpaperit on vedetty vessanpöntöstä alas, ja ensi viikolla alkaa tehokausi, vaikka jotkut käskevätkin pyhittämään loman levolle. Voi, kun siihen olisikin mahdollisuus.

Oma elämäni ei onneksi kulu virastoissa juostessa, enkä joudu varaamaan kovin usein lääkärikäyntejä. Toisinkin voisi olla. Miten ihmeessä kahdeksasta neljään työskentelevä raataja pystyy suorittamaan pakolliset asiainhoitamiset arkena ilman, että ottaa jatkuvasti palkatonta vapaata tai keskittää ne loma-ajalle? Olen esimerkiksi itse joutunut valtuuttamaan äitini hoitamaan verosotkuni verovirastossa, sillä ongelmaa ei voinut korjata netissä, enkä kerta kaikkiaan olisi itse ehtinyt virastoon moneen viikkoon.

Pidän myös jokseenkin järjettömänä sitä, että lääkäriaikoja voi varata päivän aikana vain tiettyinä kellonaikoina, eikä nettiajanvaraus ole aina käytettävissä. Yleensä numerosta ei välttämättä edes vastata, vaan ohjataan takaisinsoittopalveluun. Ja kenellä on aikaa kärkkyä luuria pitkin päivää? Ymmärrän resurssipulan, mutta kansalaisena minulla on oikeus terveydenhuoltoon.

Tämän loman päätehtävänä on hoitaa gradun lisäksi bussikortin opiskelija-alennus kuntoon. On mennyt viikko, ja mitään en ole asian eteen tehnyt, vaikka sitä varten olemassa oleva toimisto näkyy melkein ikkunasta. Aistin jo etukäteen huonosti ilmastoidun odotustilan, loputtoman eläkeläisjonon ja joka paikasta valuvan hien.

Toinen lomatavoitteeni on tutkia mahdollisimman tarkkaan Tampereen aamupala- ja lounastarjontaa, sillä niihinkään työläisellä ei ole aina aikaa. Ei tule kuuloonkaan, että heräisin työpäivänä ennen aamunsarastusta vain siksi, että pääsisin syömään Instagram-kuvakelpoista kahvila-aamupalaa. Lomalla aamupalalla käyminen tuntuu luksukselta ja erittäin palkitsevalta suoritukselta. Minä heräsin ajoissa!

Vaikka katkeroiduin melko ankarasti ensimmäisenä lomapäivänä alkaneesta flunssasta, opetti suuri koettelemus asettamaan lomavapaa-ajan uuteen arvoon. Ajan säästämistä sairaana on se, että saa keskittyä vain paranemiseen ja lepoon joka paikkaan soittelun ja lääkärissä käynnin sijaan. Olen oikeasti perusterve, minulla on aikaa ja mahdollisuuksia tehdä mitä haluan.  Ja aikamoinen laiskamato todellakin olen, jos en saa opiskelijabussikorttiasiaa kuntoon kahdessa viikossa. On tosin kyseenalaista, että arki on niin kovaa suorittamista, että osa sen takaasta täytyy siirtää lomaan.

Katsoin tänään myös peiliin ensimmäistä kertaa tällä viikolla. Ei ollut kummoinen näky, mutta eiköhän pakkeliarsenaali korjaa elähtäneen naaman ainakin pintapuolisesti. Tänään nimittäin juhlistetaan rakasta ystävääni!

Minkälainen on täydellinen loma? Saatko nautintoa suorittamisesta?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s