Edelleen paalupaikalla

Syksy on siitä ihanaa aikaa, että television ääreen on entistä miellyttävämpi käpertyä. Ei siihen lupaa tarvitse anoa muinakaan vuodenaikoina, mutta erityisesti syksyinen ohjelmatarjonta tekee oikeutta suomalaisten kotien päätähdelle: näköradiolle. Telkulle, töllölle. Telkkarille.
OLYMPUS DIGITAL CAMERASiitä ei oikeasti ole kovin kauaa aikaa, kun televisiota kutsuttiin vielä näköradioksi, Suomen ensimmäinen televisiokanava TES-TV oli uusinta uutta, lähetykset kotikutoisia ja televisio yhteisöllisyyttä rakentava järkäle, koko elämän investointi. Tai niin sen piti mennä, mutta eiväthän ne mööpelit kestäneet. TES-TV:kin loppui, ja yhteisöllisyys pirstaloitui lopulta mobiililaitteiden kuvaruuduille.

Monen kodin keskeisimmällä paikalla tönöttää silti edelleen televisio, vaikka ei sitä kuulemma kukaan enää katso. Jännä juttu, kun ottaa huomioon, että televisio on edelleen kallis, vaikkei lähellekään sitä hintatasoa, mitä se maksoi vuosikymmeniä sitten. En tosin epäile, että kaikki juksaisivat kertomalla, etteivät katso televisiota, vaikka todellisuus olisi toinen. On se minullakin lähinnä koriste. Välillä jopa antennipiuha on irti, koska en katso kanavia kovin usein. Mutta kuitenkin taitaa olla muodikasta kertoa nykyään, ettei televisio kuulu elämään. Sehän on jotakin mennyttä, vanhaa maailmaa. Ja niinhän se on. Pääsyy siihen, miksi katson ohjelmat pitkälti puhelimesta on se, että voin samalla maata sängyssä juuri siinä asennossa kuin haluan. Koitapa raahata LG sängyn reunalle!

Yhdestä asiasta en kuitenkaan tingi. Kun kiinnostavien kotimaisten sarjojen uudet kaudet alkavat pyöriä telkkarissa, istuuduun rauhassa viikottain kerran tai pari seuraamaan sarjan suorana sohvalta. Surullisinta viime aikoina on ollut huomata se, että keskittyminen on vaikeaa. Usein tulee tarve multitaskata puhelimen kanssa, ottaa ehkä läppäri ja kirjoittaa samalla. Keskustella ystävien kanssa, käydä läpi ruokalistaa kumppanin kanssa. Kuinka vaikeaa on ottaa irrottaa arjesta pieni hetki, jolloin katsoo vain yhtä kuvaruutua? Ei se tietenkään maailman kehittävintä puuhaa ole, mutta täysin sallittua kiireisessä arjessa.

Vinkkejä tv-syksyyn

  • Huume-Suomen historia (Yle Areena) on neliosainen dokkarisarja nimensä mukaisesti kotimaamme huumehistoriasta. Vähän kuivakasti kerrottu ja ennalta arvattavasti kuvitettu sarja on kaikesta huolimatta informatiivinen ja osin tunteikaskin.
  • Maajussille morsian (MTV3) pyörii kymmenettä kautta. Kaikki kaudet eivät ole olleet menestyksiä, mutta tästä voi tulla oikein mukaansa tempaava juhlavuosi. Katsojalukujen perusteella maalaismaisemat ja maajussit vetoavat kiireisiin city-ihmisiin edelleen.
  • Aallonmurtaja (C More, ensimmäinen jakso myös MTV3:lla) kertoo Kotkan alamaailmasta. Ennakkoaavistusten perusteella sarja taitaa kumartaa Ylen nordic noirille Sorjoselle, joka sekin sijoittuu Suomen itäiseen alamaailmaan, tosin Lappeenrantaan.
  • Salatut elämät (MTV3) on jo klassikko. Pitäisikö kaikkien niiden, jotka tapittivat Saku ja Miia -kulta-aikana Salkkareita, antaa tänä syksynä uusi mahdollisuus pisimpään pyörineelle suomalaiselle saippuasarjalle?

    Mitä syksyn ohjelmaa odotat? Mitä televisio merkitsee sinulle?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s