Paperille kirjoitettu elämä

Tänään alkaa uusi vuosi. Elämässäni kääntyy sivu kirjaimellisesti, sillä vanhan kalenterini viimeinen aukeama on nyt täyteen rustattu, ja on aika kaivaa esiin kaapissa odotellut tuliterä päivyri. Tästä ei hehkuttamani sunnuntaihetki parane, kun kädessä on uusi kalenteri.
OLYMPUS DIGITAL CAMERAKirjaan kalenteriini kaikki menot: tärkeät ja turhat. Pysyn kärryillä elämästäni, ja sen lisäksi saan myös suorittajaluonnettani hivelevän onnistumisen ja tehokkuuden huuman. ”Kaiken tämän ihan oikeasti tein viikon aikana!” ajattelen, vaikkei siitä kukaan tule diplomia jakamaan. Ja joskus käy niin, etten saa kuin pakolliset hoidettua. Sekin on ihan siedettävää. Epävarmat suoritettavat kannattaa nimittäin kirjoittaa viikkoaukeamalle liimattavalle post it -lapulle, jonka voi sitten hyvillä mielin siirtää uudelle viikolle, mikäli edellisellä laiskotti liikaa.

Perusmallin kalenteri on ainoa vaihtoehto minulle. Kahdesta syystä. En luota digitaaliseen kalenteriin, vaikka sen voisikin säätää muistuttamaan jokaisesta tapahtumasta. Fiilis paperikalenterissa on aivan eri, ja minulle kädenjälki jättää myös jäljen muistiin. Joku voisikin siis suositella bullet journalia, jonka tekemisestä on jopa alettu nimittää bujoiluksi. Bullet journal on kalenteri, joka luodaan alusta asti itse tyhjään muistikirjaan. Minä en sellaiseen voi ryhtyä ajan puutteen vuoksi, ja ennen kaikkea siksi, että haluan, että tuhruisat merkintäni erottuvat selvästi, minkä vuoksi yksinkertainen painettu kalenteri on paras vaihtoehto. Miten itse kirjoitettuun almanakkaan voisi edes luottaa?

Kalenteri konkretisoi ajankulun. Meni tämäkin viikko ohi. Kohta on lokakuu. Vuosi 2018. Vaikka ihan hetki sitten täytin vasta vuoden 2012 kalenteria fuksivuonna. Kesälomasta minulla ei ole muistikuvia, koska siltä ajalta ei ole kalenterimerkintöjä. Muistan vain, että päivät tuntuivat tavallista hitaammilta, koska aikaa ei tarvinnut seurata. Ainoa kello oli fyysinen, ja se kertoi lähinnä vain, milloin on nälkä ja milloin on aika vetäytyä päiväunille. Joillekin aikatauluttomuus saa ajan kulkemaan hurjastellen, mutta elämässäni vauhtia kiihdyttää nimenomaan kalenteri, ei toimettomuus.

Almanakka on pakollinen paha, mutta tuo se sentään tunteen siitä, että kaikki on hallinnassa. Sen avulla hoituvat työt, opiskelut, blogihommat, ystävätapaamiset, pakolliset ostokset ja kiinnostavien leffojen katsominen järkevässä järjestyksessä. Kalenterilehtinen ottaa vastaan aivojen kuormituksen. Aika hyvin biohajoavalta kapistukselta.

Mutta millaista on elämä, jonka jokainen päivä on kirjoitettu auki valmiiksi viikkoaukeamalle?

Minkälaista kalenteria käytät? Kulkeeko aika sitä käyttäessä nopeammin vai hitaammin?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s