Syksyn anatomia

Kesän viimeisellä mökkireissulla lämpesivät kota ja sauna hyvien keskustelujen ja huonojen vitsien lomassa. Pihassa tuoksui alkava vuodenaika ja kuohuviini. Ei puhuta loppumisesta tai luopumisesta, vaan siitä, mitä on edessä.
OLYMPUS DIGITAL CAMERASade tekee minut onnelliseksi. Ei tosin ropinan yllättäessä silloin, kun on onnistunut nappaamaan terassipöydän ympäriltä hyvän paikan ja asettunut mukavasti tuoliin rentoutumaan. Mutta silloin, kun on käpertynyt kotatulen viereen tai livahtanut navettasaunaan. Miten voikin olla niin, että syksy tuoksuu ilmassa? Eivät vuodenajat haise. Ehkä syksy on sadetta tai putoavien lehtien hätähuutoa hajuina. Yrmeäksi muuttunut taivas ja uhkaavat pilvet mielikuvitustuoksuina.

Riippuu tietenkin siitä, miten asian haluaa ajatella, mutta minulle syksy ei ole luopumista; olenhan kesävihaaja. Syksy ei ole kesästä irtipäästämistä, vaan uuden vastaanottoa. Lapsena se tarkoitti uuden oppimista, uusia kyniä ja hienoja vihkoja. Olin onnellisimmillani kevyttoppatakissa ja hyvissä kengissä harmaan ja sateisen taivaan alla koulumatkalla.

Myöhemmin yliopistoelämässä syksyn tulo on tarkoittanut lomaa ja vapaata elämää. Pelkkää opiskelua ja muutamaa työtuntia viikossa täyden paahtamisen sijaan. Vaan eipä tarkoita enää. Tästä syksystä alkaa loppuelämäni työläisenä. Se on tavallaan melko musertavaa, varsinkin, jos ei pääse koskaan edes eläkkeelle, mutten malta odottaa sitä, että elämässä on taas yksi iso kokonaisuus vähemmän. Vielä jännittävämpää on se, mitä valmistuminen tuo eteen. Yleensä yllätykset tulevat todellakin silloin, kun niitä ei odota, ja tähän uskon tänä syksynä enemmän kuin ikinä.

Seisoessani sateessa parvekkeella olen aika varma siitä, että jo pelkkä syksyn tuoksu saa ihmeitä aikaan, jos ne vain uskaltaa toteuttaa.

Miksi syksy tekee niin monet surulliseksi? Edustaako syksy sinulle uuden alkua vai kaiken loppua?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

3 vastausta artikkeliin “Syksyn anatomia

  1. Rakastan syksyä, se on ollu pienestä pitäen mun lempivuodenaika (tää johtu kyllä siitä että synttärit on syksyllä). Nauttisin vaan siitä niin paljon enemmän, jos ensin sais kärsiä kunnon kesän ja helteet. Kun on hikoillu vaikka edes viikon putkeen, tuntuu viileneminen, pimeneminen ja nahkatakin kaivaminen kaapista ihanammalta.

    Yliopistovaiheessa syksy tarkottaa kyllä itellekin vapautta ja työmäärän vähenemistä, parasta!

    Tykkää

    1. Totta sekin, että tällaisena kesävihaajana sais suuremman nautinnon, jos olis helteitä ensiksi. Ja toisaalta turha valittaa, koska onhan se huippua, että ylipäätään on vuodenajat. Että elämä ei ole ikuista kevättä tai syksyä.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s