Kahvivorot kiikkiin!

Kun elämää ei tarvitse säännöstellä, pääsee unohtumaan se, että aamun paras hetki on vielä kotvanen sitten ollut harvainvallan oikeus. Mitä jos se on sitä myös tulevaisuudessa?
OLYMPUS DIGITAL CAMERA2080-luvulla tapahtuu muutakin kuin mitä Sanni ennustaa vuosiluvun nimikkokappaleessa. Kahvi loppuu. Niin tosin on uumoiltu myös fossiilisista polttoaineista ja monesta muusta asiasta, joiden hupenemista on ennustettu kauan. Aina keksitään uusia pelastuskeinoja, mikä ei tietenkään tarkoita sitä, että holtitonta kulutusta ja käyttäytymistä pitäisi jatkaa.

Olen pitänyt kahvia itsestäänselvyytenä aina. Lapsuudenkodissani sitä kuluu edelleen pannutolkulla päivässä, niin kuin on kulunut jo vuosikymmeniä. Kun oma kahvittelu-urani alkoi, tummanruskeaa ihmeainetta sai lypsää lukion automaatista niin paljon kuin jaksoi. Samanlainen kahviralli jatkui töissä. Kotona vapaa-ajalla sumppia porisi myös yksiössäni ja sittemmin yhteisessä asunnossa hurjalla tahdilla. Siinä sai Löfbergsin kahvipaketti melkoista kyytiä: 500 grammaa kahvia kahdelle parissa päivässä.

Kahvin loppuminen liittyy ilmastonmuutokseen, joka vaikuttaa viljelyolosuhteisiin (Iltalehti 28.3.2017). Kun kahvia voidaan tuottaa vähemmän, hinta nousee, mikä tarkoittaa sitä, että tummaa piristettä nautitaan jatkossa alueilla, joiden neliöhinnat ovat pilvissä. Hyvästi työläisten aamukahvit! Vaikka ajatus tuntuu radikaalilta, niin maailman suurin kahvinjuojakansa tuntuu unohtaneen, että siitä ei ole kauaakaan, kun tsufeostoksille lähdettiin pahvisen kortin kanssa. Näin toimittiin vuoteen 1953 asti. Sen on muuten unohtanut myös Google, joka hakusanalla ’kahvikortti’ tarjoaa ensimmäiseksi erään kansainvälisen pikaruokaravintolan kahvipassi-infoa.

Jonkin itsestäänselvyytenä pitäminen johtaa yleensä holtittomuuteen. Kahvi ei ole enää arjenluksusta, vaan pakollista polttoainetta aamuihin. Vauhtia laskunmaksusessioon. Pontta bloggaamiseen. Seurustelujuoma tilanteeseen kuin tilanteeseen. Tekemistä työmatkalle. On vain niin ihana aloittaa aamulla työt kuuman kupin kanssa. Pärjäisin varmasti fyysisesti ilman kahvia, mutta ennemminkin siitä on tullut itselleni henkinen riitti päivään.

Samalla unohtuu kuitenkin se, että kyseessä on kaukomailta tuotu kallis aine, joka on ollut aiemmin vielä kalliimpaa ja tarjolla vain harvoille. Sitä se voi olla myös tulevaisuudessa. Siksi kahvia pitää kunnioittaa. Maailma tuskin pelastuu, eivätkä sademetsät kasva vehreämpinä, mutta pienillä teoilla voi ehkä taata sen, että jälkipolvetkin saavat hörppiä höyryävää sumppia aamuin, päivin ja illoin – tai edes kerran päivässä. Tee siis näin: osta luomukahvia. Se on yleensä reilun kaupan tuotantoa, joka toivottavasti takaa eettisen tuotannon jatkumisen. Edullinen markettimerkki on ruotsalainen Löfbergs, jolla on valikoimissaan eri paahtoasteita, luomua ja reilua kauppaa. Suosittelen heiltä erityisesti Serenad-kahvia.

Ja viimeisenä: älä kaada kahvia viemäriin. Kiinnitä ennemmin huomiota siihen, paljonko sitä valmistaa kerralla. Heräsin tähän itse vähän aikaa sitten. Kaadan aivan järjettömät määrät herkkujuomaa viemäriin, koska kuppi ei maistukaan loppuun, se on viilentynyt tai olen keittänyt liian täyden pannun. Heittäisinkö muuta Etelä-Amerikasta, Afrikasta tai Aasiasta tuotua laatujuomaa putkistoon miettimättä hetkeäkään? En.

Alkaa näyttää siltä, että vanha kunnon ostokortti on ainoa keino laittaa meidät kahvirikolliset kuriin.

Millainen kahvittelija sinä olet?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s