Terveesti surkimus

Jokainen on luonnostaan jossain karmean surkea, ja nyt kerron, mitä en todellakaan osaa. Yleensähän kaikkien suureksi yllätykseksi sosiaalinen media keskittyy niihin parhaimpiin puoliin.
OLYMPUS DIGITAL CAMERAMusiikki
Luulin olevani jotenkin ovela. Putosin lukion musiikin tunnilla kitaransoittotunnin kokeessa jo muutaman rivin (Vai mikähän se virallinen termi on?) jälkeen. Esitin soittavani. Aivan kuin musiikin ammattilainen ei kuulisi, että neljän hengen kitaraporukassa soi vain kolme vehjettä. Ei siitä kukaan kuitenkaan huomauttanut. Ehkä kyseessä oli klassinen kiltti tyttö -case. Ei rangaistusta. Mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että en vain tajua musiikista mitään, kuten olen aiemmin kertonut. Ihmeenkaupalla musiikin numeroni on kuitenkin ollut aina 9, ja teoriakokeista olen saanut täysiä. Koska kaiken voi opetella. Erhu on kiinalainen jousisoitin, ja Leif Segerstam on kapellimestari. Ja hänenkin nimen muuten kirjoitin kutosluokan kokeessa Segerströminä. No, muisti ainakin pelaa.

Matematiikka ja luonnontieteet
Numerot eivät protestoi, eivätkä fysiikan lait muutu, jos on huono päivä. Aika tylsää. Siksi ne eivät ole koskaan kiinnostaneet minua. En ota maailmaa annettuna. Kaikista luonnontieteen aloista olen päätynyt siihen, että ainoa, millä on väliä, on talousmatematiikka. Täysvaltaisen kansalaisen on syytä osata hoitaa oma verotuksensa, pystyttävä tarvittaessa tajuamaan jotain yrityksestä ja sen taloudesta ja pysymään ylipäätään kärryillä arjessa. Päätä alkaa kuitenkin särkeä jo valmiiksi, kun ajattelee turhanpäiväistä derivointia ja yhtälöitä.

Neulominen
Jota kaikki sanovat kutomiseksi, kunnes joku alan harrastaja hermostuu ja korjaa puhteen nimen neulomiseksi. Monimutkaiset silmukkayhdistelmät eivät ole koskaan auenneet. Pitäisi pudotella ja lisätä silmukoita ja solmuja ties minne. Koska olen vasenkätinen, ei kukaan oikein edes osannut opettaa. En sentään ole aivan tumpelo käsitöissä, sillä pystyn tekemään itselleni minkä tahansa vaatteen, jopa vanhojentanssimekon. Vaatteiden ompelemisessa on itselleni paremmin aukeava logiikka, joka jättää tilaa luovuudelle. Harkitsin myös lukiossa silloisen taideteollisen korkeakoulun tekstiilitaiteen opintoja. Kunnes ymmärsin, ettei minusta tulisi seuraavaa Michael Korsia tai haute couture -taituria, vaikka vaatteiden suunnitteleminen on edelleen hyvä tapa purkaa luovuutta. Lopputulos: käytän ketjuliikevaatteita.

Tiskikoneen täyttö
Mihin se pesuaine täytyy tunkea? Jotkut haluavat sen sille varattuun luukkuun, ja toiset suosittelevat viskaamaan koneen pohjalle. Siksi olen pidättäytynyt koskemasta kenenkään astianpesukoneeseen. Vesivahingot ovat kalliita. Asettelen muutenkin kupit aivan epäloogiseen järjestykseen koneeseen. Lopputulos on niin kammottava, lähinnä epäekologisen tyhjä, että kotonakin on tullut pyyntö jättää astiat työtasolle, josta ne siirtyvät jatkokäsittelyyn toisen käsissä.

Manuaaliautolla ajaminen
Saadessani ajokortin vanhemmillani oli automaattivaihteinen auto, ja sama kaara seisoo pihassa edelleen. Se tarkoittaa nykypäivänä sitä, etten voi sanoa osaavani ajaa manuaalivaihteista autoa. Olen toki näiden seitsemän ajokorttivuoden aikana joutunut jopa kolme kertaa ajamaan manuaalilla. Kaikki aivan ehdottomia pakkorakoja. Minulle autokoulu oli pakollinen paha, ja odotin vesikielellä, että pääsen huristelemaan isäni autolla, jossa ei tarvitse hinkata täysin tarpeetonta vaihdekeppiä. Miksi enää edes valmistetaan autoja, jossa on manuaalivaihteet? Autokoulu on muuten ainoa opinahjo, jossa olen nukahtanut. Ja herännyt Jäätelöauton tunnukseen. Teoriatunnilla onneksi. Aika hyvin kouluorientoituneelta ihmiseltä.

Tulenteko
Kiitos kärsäsytkät. Keksin nimen juuri äsken. Tiedättehän ne pitkänokkaiset sytkät, joissa liekki tulee kärsän päästä? Eli siis sytyttimet! Niiden ansiosta pystyin sytyttämään ensimmäistä kertaa itse kynttilöitä omassa kodissani, koska sytkää en uskalla käyttää, ja tulitikuilla poltan sormeni. Ensimmäisen sytytinvehkeeni sain joululahjaksi rakkaalta ystävältäni, joka oli huomannut surkeat tulenkäsittelytaitoni. Sitten muutin yhteen astmaatikon kanssa, enkä voi enää käyttää kynttilöitä muualla kuin parveekkeella.

Juustokakun leipominen
Olen leiponut juustokakun kerran. Irtopohjavuoka oli liian iso tai kakkupohja kuuma, joten valkosuklaa-juustomassa lirahti vuoan alareunasta jääkaapin lasitasolle. Sinne menivät yli 20 euron kakkuaineet. Koska jääkaapin ovi oli kiinni, vahinko huomattiin vasta, kun levinnyt massa oli mukavasti jähmettynyt Rosenlewin uumenissa. Yllättääkö, että jääkaapin puhdistaminen oli työlästä? En vain oikeasti ymmärrä mitään liivatteesta, enkä edes halua käyttää sian jäänteistä puristettua liejua leivonnassa. En osaa arvioida tilavuuksia, enkä tiedä, koska jokin osa on tarpeeksi jäähtynyt.

Tekee hyvää välillä todeta, missä on ihan huono. Kaikessa voi kehittyä paitsi juustokakun leipomisessa ja variksen äänellä laulamisessa.

Missä sinä olet umpisurkea?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

3 vastausta artikkeliin “Terveesti surkimus

  1. Olipa hauskasti kirjoitettu ja rehellinen postaus! Ymmärrän toki sen, että somessa tuodaan lähinnä niitä positiivisia juttuja esille, mutta tällainen rennon itsekriittinen meno tuo mukavaa vastapainoa ja todellisuuden tuntua sille kaikelle kivalle 🙂

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s