Kun kaupunki nukkuu

Kun ruuhkaliikenne on painunut itään ja länteen, ennen aamua kaupungin ytimen reuna-alueet valtaavat pihoille uskaltautuneet jyrsijät, jotka kilpailevat temmellystilasta juoppojen kanssa.
DSC_0020DSC_0021Olen kietoutunut mustavalkoisiin lakanoihin. Kevyt dekkari tuntuu painavalta käsissä, koska silmät haluavat sulkeutua. Kun lopulta annan periksi, uni ei tulekaan. Pyörin ja kierin sängyssä tunteja. Sitten tulee pakottava tarve nousta ja kävellä parvekkeelle. Nähdä, kun kaupungin toisiksi vilkkain katu nukkuu. Half pipekin on unilla. On ollut jo monta tuntia.

Vaikka katu on autio, korviin kantautuu humalaisten mölinää. Joku on jo aiemmin päivällä huutanut kovaan ääneen monta kertaa ”Haloo!”. Nyt todennäköisesti saman ihmisen raakkuminen on lyhentynyt pelkkään ”Ooo!”-huudahdukseen samalla nuotilla. Se raikuu kirkkaasti rauhallisella kadulla, jonka toisella puolella lehmukset tönöttävät vakaina kelmeässä katuvalossa, kun taas toisella laidalla seudun korkein kerrostalo mahtailee huvipuiston edessä. Se on niin ylväs, että jopa aurinko laskee sen taakse ja järjestää tulipunaisen valoshow’n parvekkeellemme juuri ennen mailleen painumista. Nyt taustalla on vain levollinen sini. Valosta päätellen aurinko on silti läsnä.

Lähes keskustassa, muttei kuitenkaan aivan ytimessä asuessa häilyy jännittävästi luonnon ja kaupunkihälyn rajalla. Parkkipaikalla on nähty jopa hillereitä. Pomppivat ja kiemurtelevat oudosti. Etupihalla köllii pupuja, eli niitä pahamaineisia tuholaiscitykaneja. Ja kesyjä siilejä, jotka uskaltavat haistella jalkoja. Mutta on myös narkkareita, jotka säikkyvät omaa peilikuvaansa heiluessaan viimeisillä voimillaan autojen ikkunoiden edessä. Kadulla raikuvat vaihtelevasti keski-ikäisten juoppojen parisuhderiidat, turkkilaiset diskohitit, jalkapallopelitulosten analysointi ja teinien puhelinkeskusteluavautumiset. ”Oonko mä tarpeeksi hyvä sille? Nyt mä kyllä tapan sut, kun veit mun viimeiset kaljat. Ei hitto, Manu voittaa tänään. Älä mitään, hei! Äijä on ihan oikeassa”, muistan jo ulkoa.

Naapuriparvekkeella vedetään yön viimeisiä sauhuja. Kylmät terassilaatat pistelevät varpaita, joten vetäydyn takaisin sisälle. Kaupunki on kaunis. En halua lähteä täältä koskaan. Lehmukset nyökkäävät hyväksyvästi ikkunasta. On aamu, ja huoltoyhtiö hilaa lipun salkoon. Kukaan ei ole kuollut.

Missä sinä haluaisit asua? Kuvittelenko vain, vai ovatko kaupunkialueet muuttuneet entistä levottomimmiksi?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s