Salapoliiseja, tuomareita ja kipeitä asioita

Voi aikoja, kun katoamisilmoitukset ja rikokset kiirivät yleiseen tietoon pikkuruisina uutisina harvoin ilmestyvässä lehdessä tai suullisesti kylästä toiseen, ympäri valtakunnan. Kun läheinen nyt katoaa tai joutuu rikoksen uhriksi, fiktiivinen, dekkaria muistuttava tutkintapöytäkirja joukkokirjoitetaan keskustelupalstalle. Se tuntuu. Mutta miltä?
DSC_0088Nimet, iät, ammatit, historia ja tulevaisuus, jota ei ehkä enää ole. Julistamattomat tuomiot. Rangaistussuunnitelmat. Kaikki samassa paikassa. Keskustelupalstoilla. Sähköinen juorurinki, joka vaihtelevalla menestyksellä kamppailee hyvästä mausta. Toiset onnistuvat paremmin kuin toiset.

Rikosuutiset, kuolemat ja katoamiset ilmestyvät mobiiliuutisvirtaan yleensä mustalla pohjalla, jonka valkoisella merkitty otsikko huutaa dramatiikkaa muuten niin iloisin sävyin koristellussa tarinaletkassa. Draamansateenkaari löytää päässä häämöttävän aarteen nopeammin rikoskeskustelupalstalta, joka jo ensimmäisen uutisen tullessa julki on avannut oman palstatilan uutisoitavale aiheelle. Ja siitä se suuri kertomus alkaa, eikä yleensä pääty ennen poliisin viimeistä tiedotetta. Jos silloinkaan. Nyt puhutaan Murha.infosta.

Tiedonjano on jossain määrin luonnollinen ominaisuus ihmiselle. Kansalaisella on myös oikeus saada tietoa tapahtumista, mutta onkin astetta mutkikkaampaa, missä menevät rajat, oikeudet, vastuu ja kohtuus. Se, mitä ylipäätään on tarpeen tietää. Ei tarvitse mennä juridiikkaan, tiedonfilosofiaan tai sananvapaussaarnaan, sillä ihan perusjärkeilyllä pääsee hyvin eteenpäin. Mikään sääntö tai asetus ei kuitenkaan lievitä omaisten kipua.

Suosituimmat keskustelut näyttävät liittyvän selvitettyihin tai selvittämättömiin henkirikoksiin tai katoamistapauksiin, joita edelleen ratkotaan tai jotka on jo saatu päätökseen. Keskustelut tarjoavat mukavaa draamaa perusarjen keskelle. Vähän kuin lukisi jännityskirjallisuutta odottaen aina uutta käännettä. Uutisoitavat rikokset sattuvat vain olemaan totta, ja niiden päähenkilöt ovat oikeita, eläviä tai eläneitä ihmisiä, joilla on takanaan historia ja läheisiä.

Pikaisella vilkaisulla on helppo huomata, että palstojen kirjoituksia tehtailevat samat nimimerkit. Arkijännitysnäytelmän seuraaminen ja tuottaminen on siis harrastus. Ehkä toteutumaton unelma rikostutkijan ammatista, lapsuuden fantasia salapoliisityöstä. Murha.infoon ja toiseen vastaavaan murhapalstaan Hejaciin kirjoittelevista etsivistä, tutummin ’minfolaisista’, on tehty jopa oma tv-sarja Tosielämän Sherlockit (2013).

Aktiivinen keskustelu pitää tapauksia ihmisten muistissa, mikä tietenkin tutkintaan liittyvien havaintojen keräämisen suhteen on positiivista. Voisi ajatella, että selvittämättömiin tapauksiin keskustelupalsta tuo uusia näkökulmia, mutta totta lienee myös se, että eiköhän poliisi ole kaikki samat asiat ottanut huomioon jo kauan sitten. Omaisille palstat voivat tuoda lohtua tai ainakin illuusion siitä, että heistä ja heidän läheisestään välitetään.

Palstajauhanta voi tuoda myös ahdistusta ja tarpeetonta revittelyä pienillä tiedonmurusilla, joita uhrista tai kadonneesta levitetään. Tosielämän live-dekkarin tehtailu voi lähteä myös lapasesta ja muuttua rajuiksi syytöksiksi ja jopa kunnianloukkauksiksi. Useammassa tapauksessa syylliseksi on ehditty julistaa jo tyystin toinen henkilö kuin lopullinen tuomittu on ollut. Usein murhaajaviitan päälleen saavat keskustelussa myös omaiset, ihan vain jo perusjännärikirjaillisuuden vakioratkaisujen valossa. Voi vain kuvitella, miltä tuntuu kuulla olevansa murhaaja keskustelupalstalla, kun omainen on kadonnut tai surmattu ilman, että syyllinen on löydetty.

Vaikka rikoskeskustelupalstaa kirjoitetaan kuin joukkoistettua dekkaria, tapahtumat eivät valitettavasti ole kirjoittajien käsissä, tai siis sormissa. Hullulla tavalla välillä tuntuu, että keskustelijoista paistaa jopa pettymys siitä, ettei ratkaisuun liittynytkään mitään jännittävää, vaan ihan tavallinen tarina epätoivosta ja siihen liittyvistä ratkaisuista. Ehkä humalainen, huolimaton ilta. Käsittämätön sattumien ketju, jota ei koskaan voida tarkasti jäljittää.

Ei juoruilu ole muuttunut mitenkään hurjemmaksi sähköisten vehkeiden vuoksi. Aina on supistu ja esitetty rajuja teorioita. Ne eivät vain ole olleet saatavilla parilla klikkauksella, eikä niistä ole jäänyt todistusaineistoa. Mutta omaisten tuska tuskin on muuttunut mihinkään, olipa analysointi sähköistä tai ei. Se sattuu. Aina.

Onko katoamisiin tai rikoksiin liittyvän tiedon jakamisesta ja analysoinnista keskustelupalstalla hyötyä vai haittaa? Kerro mielipiteesi omaisen näkökulmasta tai yleisesti.

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s