Naapuripahan paratiisi

Koivut lepattavat suopeina suvituulessa. Ihana ruoan tuoksu leijuu nenään. Kunnes rauhan pilaavat Spotify-mainosten tavoin mökkinaapurit. Tästä keskikesästä ovat kaukana ruotsalaiset salkotanssi-ilakoinnit koko tuttavapiirin kesken. Suomalainen juhannus ei nimittäin naapurirakkautta tunne.
DSC_0625DSC_0565DSC_0632Viimeistään tämän viikon loppupuolella pääsevät kaupungeista kohti maaseutua painavat keskikesän juhlan viettäjät riitelemään mökkinaapurien kanssa. Voi nimittäin hyvin olla, että juhannustaiat ovat jotain muuta kuin tulevan puolison kuvia kaivossa ja unissa tai pellolla aamu-usvassa ilkosiltaan kirmaamista. Jos kesän toistuviin painajaismökkinaapureista ja -vieraista kertoviin juttuihin on uskominen, autuas kesäparatiisi on kaukana vippaskonsteista, ellei sellaisiksi kutsuta rajariitoja ja äänentasosta ja tirkistelystä riitelemistä.

Juomat kylmään, grilli kuumaksi ja lapset turvavarusteineen polskimaan järveen. Paalupaikka pystyyn terassille, jolta avautuu kaunis järvinäkymä. Ajatukset irti ihan kaikesta. Näin sen pitäisi mennä, mutta yleensä idylli kaatuu jo ensimmäisiin havaintoihin samaa suomalaista kesäkehtoa tavoittelevista mökkituttavista. Pinnaa alkaa kiristää jo, kun hiljaisen mökkitien täyttää korkeapäästöisen auton hurina. Ei perkele. Siitä se kiusanteko tai ainakin mahtipontinen kyrsiintyminen alkaa. Mutta miksi?

Kokemukseni mukaan riidat saattavat aiheutua useimmiten äänestä. Ymmärrän kyllä, että megabileet eivät kuulu kenenkään metelisuosikkeihin, mutta vaikka kyse olisi normaalista illanvietosta puheineen, menee monelta kuppi nurin. Siksi onkin aiheellista esittää kaksi kysymystä. Miksi mökillä stressaannutaan niin helposti, vaikka kaiken pitäisi olla hyvin? Miksi mökki on niin pyhä paikka, että sen rauhan pitää olla täydellistä ja täydellisen hiljaista? Aivan kuin mökin rauhaa vartioisivat helposti suuttuvat, kirouksia langettavat saunatontut, joita on syytä palvoa sovun toivossa. Todennäköisesti ja toivottavasti vedenpitävämpi selvitys on se, että yhteiskunnan hurja vaurastuminen 1960-luvulta lähtien on ajanut ahneuteen. Tämä maa ja tontti kuuluu minulle, eikä sen tunnelmaa saa rikkoa mikään. Samaa kuin kerrostalovalittajaille, suosittelen mökkikitisijöille sitä, että tönö kannattaa pystyttää paikkaan, jossa ei ole naapuria näköpiirissä. Suomihan on onneksi melko asumatonta idässä ja pohjoisessa.

Minulle mökkijärveä pitkin liitävät ääniaallot ovat terve merkki siitä, että suomalaiset nauttivat juhannuksesta. On nimittäin varsin turvallista grillata kylki kyljessä keskellä metsää, kun järven toisella puolella lauletaan karaokea. Aikuinen nainen ei todellakaan ole vitsi Itä-Pirkanmaalla, vaan se kajahtaa järeistä laululaitteista ilmoille tuttavallisesti järven poukaman takaa. En näe ketään, mutta tulee hyvä olo. Emme ole yksin.

Kerro pahimmat mökki- tai naapuririidat kommenteissa. Miksi mökki on niin pyhä paikka?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s