Vegaanihampurilaismysteeri

Ruokajätit syytävät melkoisella tahdilla ulos vegaaniburgereita. Nyt kurkistetaan muutaman yrityksen vegaanitarjonnan uutuuksiin. Herätys, tuottajat!
OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAMistäköhän sitä alottaisi? Saarioinen ei ikinä ole ollut vegepurilaisvalmistuksen aallonharjalla. Lihaburgereista minulla ei ole kokemusta. Siksi pirkanmaalaisen ruokajätin vegeburgerissa maistuu pitkälti ehta eines ja epätoivo.

Hampurilaisessa on toki yritystä. On tuhti pihvi, johon on tuupattu kikhernettä ja härkäpapurouhetta ja sämpylä, joka maistuu tuplasti paremmalta, kun päällä on pikkuruisia siemeniä luomassa visuaalisuutta suutuntumaa.

Kangasalan Prismassa (josta muuten tamperelaisena ostan lähes kaikki einestestiruokani hyvän hintatason ja saatavuuden vuoksi) iso vegepurilainen maksoi noin kolme euroa. Hinta ei ole paha, mutta siihen nähden, että samaan hintaan saisi täyttävämpää ja paremmista raaka-aineista veivattua mättöä, hinnassa on paljon ilmaa. Melkoinen kate tässä täytyy olla!

Iso vegehampurilainen aiheuttaa väistämättä melkoisen ähkyn. Se on tavallaan positiivista, koska eineksen perään ei tarvi tuupata jotain muuta, mutta toisaalta ähky myös väsyttää, eikä työnteko tunnu käynnistyvän millään. Pisteitä höttöinen burgeri saa kuitenkin pihvistä, jossa on mukavasti yritystä. Keltaisena hohtava pihvi antaa odottaa paljon, ja siinä on kylläisyyden tunnetta luova, mukavan jauhoinen kikhernekoostumus. Pihvi onkin muuten ainoa hamppariosa, joka on säästynyt E-kooditykitykseltä.

Burgerin välissä tulee myös lime-korianterimajoneesi, joka on tietenkin vegaaninen niin kuin koko burgeri ylipäätään. Majoneesi on kamalaa. Ihan oikeasti. Todella ankeaa valittaa näinkin pienestä asiasta, mutta tiukasti pakattu valkoinen lima, jossa on kaukainen tuulahdus korianteria ja limeä, ei suurta luottamusta herätä. Kokkikartano myy esimerkiksi valitettavan harvoin saatavilla olevaa purilaista punajuurihummuksella, joka on viimeisen päälle trendien perässä. Suosikkimerkkini Chef Lundén tarjoaa vegaaniburgeria, joka on sieniä lukuun ottamatta täydellinen. Sienethän ovat aina riskiratkaisu ruoissa, joten siinä mielessä Saarioinen on onnistunut, että einesherkku sopii todennäköisesti lähes jokaiselle vegaaniruokailijalle, vaikka maku ei varsinaisia tanssiaisia järjestäkään kielen päällä.

Tässä yhteydessä nostan kuitenkin ansaitusti hattua Lundénille, jonka korealainen vegaaniwrap on huippu. Jos sitä siis olisi joskus saatavilla. Kertokaahan tamperelaiset, saako sitä oikeasti mistään! Onnistuin kerran löytämään yhden paketin Sokokselta. Päädyin tätä tekstiä kirjoittaessani myös seilaamaan Chef Lundénin S-ryhmän tuotesivuilla, jossa ei kuitenkaan ole mainintaa sienistä, vaikka ihan varmasti söin vegaaniburgerin, jonka alimman sämpylän päällä oli järjetön kasa säilykesieniä. Ihmettelin tätä, koska en ikinä ostaisi hampurilaista, jossa on sieniä. Pakkaus oli huomioni tehdessä jo roskakorissa, joten en voinut tarkistaa tilannetta. Mutta sienet olivat totta. Eli, Lundén, ostinko viallisen purilaisen vai ovatko tuotetiedot puutteelliset? Luen ne nimittäin läpi aina kaupassa, ja luulin pitkään, että olen vain ollut huolimaton.

Lisää ruokarähinää aiheesta voit lukea Vegaani-tägin alta.

No, miltä Saarioisten vegaaniviritelmä maistui? Mitä mieltä olet ylipäätään ruokajättien vegetestauksista? Mistä Chef Lundénin antimia voi ostaa? Auttakaa epätoivoista työläistä.

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | Instagramissa

Yksi vastaus artikkeliiin “Vegaanihampurilaismysteeri

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s