Kaksisuuntainen juhlahäiriö

No ei sitä nyt juhlia tarvi. Jos juhlat kuitenkin saavat ansaitsemansa huomion, niin ei niissä ainakaan tarjota sitä, mitä sankari haluaa, koska juhlathan ovat vieraita varten. Suomalainen juhlakulttuuri kumartaa kuivakakkuja ja mummon vesikahvia sekä perin syvää vaatimattomuutta.
OLYMPUS DIGITAL CAMERAKotimaisesta juhlakulttuurista kertovat hyvin aiempina vuosikymmeninä voimassa olleet säännöt. On säännöstelty alkoholia, tanssia ja seuralaisia. Kahvikin on ollut kortilla. Hauskanpito ylipäätään on ollut kiellettyä, ja hääaterioinniksi on riittänyt kämäiset sämpylät ja juhlapuvuksi ikkunaverhosta ommeltu huntu. Aina ei tarvitse juhlia isolla budjetilla, ei missään nimessä, mutta saahan sitä juhlafiilistä olla vähemmälläkin rahallisella panostuksella ilman, että täytyy heittäytyä ankeaksi.

Kun pääsin ylioppilaaksi, satsasimme vanhempieni kanssa juhliin kunnolla. Ne olivat isot pirskeet, joissa viihtyivät niin sukulaiset ja ystävät kuin naapuritkin. 1930-luvun pula-aikaa edusti isoäitini, jonka saimme kiinni ilkeilystä saapuessamme mahtipontisten pitopalvelutarjoilujen kanssa kotiin. Mummi läpätti puhelimeen, että kyllä tytölle pitäisi riittää juhlien tarjottavaksi yksi kuivakakku, riittihän hänellekin lapsena herkuksi appelsiini. ”Hei vieraat! Tässä teille korviketta ja kaksi vuotta sitten pakastettua tiikerikakkua”, ei valitettavasti toimi 2000-luvulla.

Opiskeluun liittyvää juhlatraditiota leimaa myös ylioppilasjuhlien glorifiointi. Millään muulla saavutuksella valkolakin jälkeen ei ole mitään merkitystä. Miksi ihmeessä? Nyt, kun aihe on itselleni ajankohtainen, mietin, minkä takia maisterinpapereita ei juhlita mahtipontisemmin. Siis viisi vuotta yliopistossa, yleensä enemmänkin! Ammatin saavuttaminen ja akateemisen pätevyyden kalastaminen jäävät täysin valkean päähineen varjoon. Onhan toki totta, että kuka vain pääsee yliopistoon – jos vain haluaa tarpeeksi –  ja valmistuu sieltä – jos vain suorituu kaikesta, mistä on pakko. Sama tosin pätee yhtälailla ylioppilaaksi aateloimiseen. Oikeastaan kaikkiin tutkintoihin.

Kun kerta eläkeikä halutaan nostaa seitsemäänkymmeneen ikävuoteen, olisi vähintäänkin kohtuullista juhlistaa viimeistä tutkintoa, joka sysää valmistuneen yli 40 vuotta kestävään uraputkeen. Niin, ja meidän ajassa tuskin nykymaisteri pääsee eläkkeelle. Ylioppilasjuhlien ylikorostaminen vie huomion myös muilta perustason lakittomilta, ammattiin johtavilta tutkinnoilta, vaikka kulttuuri palvoo raakaa työtä ja raatamista. Minä ainakin haluan juhlistaa YTM-papereitani, koska tästä lähtien aamuheräämiset eivät ole tilapäinen kesähäiriö, vaan ihan oikeasti koko elämän kestävä vikatila. Siis 6.45 joka aamu tästä eteenpäin. Kyllä se on todellakin jättibailujen paikka!

Noniin, jos juhlat kuitenkin hyvällä omalla tunnolla saa pystyyn, päästään toiseen ongelmaan. Juhlathan ovat lähtökohtaisesti vieraita varten, eivät sankaria. En todellakaan pidä juhlia vieraiden kiikuttamien lahjojen takia, vaan tärkeintä on se, että tärkeät ihmiset ovat paikalla. Vieraat tekevät juhlat. Mutta kyllähän ne kekkerit ovat kuitenkin käynnissä päivänsankaria ja hänen saavutustaan varten! Siitä huolimatta ruokatarjonta täytyy suunnitella aina yleistä hyvää ajatellen.

Tiedän, että ruokavalio puhuttelee itseäni omien valintojeni ja intohimoni vuoksi poikkeuksellisen paljon, mutta olen joutunut tekemään valtavasti ajatustyötä sen eteen, että mietin, kuinka ostan lihaa tarjolle, vaikka se on vastoin kaikkia periaatteitani. Pelkän kasvis- tai vegaaniruoan tarjoaminen koetaan kenties yleisesti nihkeäksi ajattelemattomuudeksi, joten vegetyyppi on todellakin tässä asiassa se, joka joustaa.  Ja joustaja joustaa aina. En kuitenkaan samaan aikaan halua olla nyreä juhlakalu, joka pakkosyöttää kanssajuhlijoille ruokaa, joka saa kulmakarvat kohoamaan. Eiväthän hekään pakkosyötä lihaa minulle. Kinkkusämpylät ja fetapiirakka, täältä tullaan! Toivottavasti osaan valmistaa ne oikein. Muutoin joudutte tyytymään ruskeapaputahnaan ja ruisnappeihin.

Onnea, kevään vastavalmistuneet! Juhlikaahan ensi lauantaina kunnolla.

Mitä ja miten saa juhlia?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | Instagramissa

9 vastausta artikkeliin “Kaksisuuntainen juhlahäiriö

  1. Tosi hyvä postaus! Olen itsekin miettinyt tätä paljon. Missä menee raja siinä, kuinka paljon täytyy itse joustaa?

    Tykkää

  2. Mun mielestä kasvissyöjän on aivan ok tarjota omissa juhlissaan kasvisruokaa. Lihansyöjät voi syödä sitäkin. Kulmia nyt voi kohotella vaikka mille, liharuuillekin. 😀

    Vaikeempaa taas on lihansyöjän sumplia omien juhliensa ruuat, jos paikalla on kasvissyöjiä. Valmistetaanko sekä liha- että kasvisversiot vai tuoko kasvissyöjät omat eväät?

    Liked by 2 people

    1. Hyvä pointti! Ite asennoidun niin, että syön vaikka perunaa ja salaattia, tai mitä onkaan tarjolla, jos meen juhliin. Ehkä pitäis vaan suoraan kysyä, että mitä kukin haluaa syödä. Aika stereotyyppisesti tää liittyy vähän vanhempaan kansaan, joka saa hepulin, jos on tarjolla jotain outoo papujuttua.

      Tykkää

  3. Nauratti tää postaus. XDD Mitäköhän sitä itse tarjoilis jos tulis jotkut juhlat. Amk-tutkintoa juhlin vaan pitkällä lomalla, yo-juhlista en muista oliko tarjoiluissa yhtään lihaa, äitihän ne järjesti oikeestaan. : D Mulla on just sama ajatus, että haluaisin että kaikki sais syödäkseen mistä tykkää eikä ”tyrkyttäis” omia juttujaan muille. Toisaalta kasvisruuasta saa oikeesti niin hyvää että ketään ei ehkä kiinnostais ettei olis lihaa tarjolla. Paitsi nirsoja lapsia.

    Liked by 1 henkilö

    1. Heh, mutta nirsoille lapsille voi tarjota härkistä, joka menee pikkupiltille ihan täydestä jauhelihana 😀 Oon vieläkin ihan kahden vaiheilla, että teenkö vaan puhtaasti sitä, mitä tekee mieli tarjota, vai teenkö lihatarjottavia vai kasvistarjottavia, joissa on paljon juustoo lihankorvikkeena. On ainakin suolasuutta sitä kaipaaville patuille. Mut on juustokin omia näkemyksiäni vastaan. Perusmiellyttäjänä varmaan on kuitenkin kunnon lihapadat tarjolla. Yo-juhlissahan en ollut kasvissyöjä, joten tuli itekin vedettyä lihaherkkuja.

      Tykkää

      1. No joo. 😀 Ite varmaan laittaisin vaan lakto-ovo-kasvisruokaa ja ehkä sitten jotain kalaa jos jotain lihaa. Jos jotkut häät olis joskus niin sit se miekkonen sais laittaa omat lihansa tarjolle jos haluais.

        Lihapadat, kokonainen porsas vartaassa, hanhenmaksaa, juomaks täysmaitoo ja leivän päälle oikeeta voita, ei porkkanan porkkanaa. Siinä on true miellyttäjän tarjoilut. :”D Mutta se ympäristön paine on kyllä välillä liian kova. Jotkut ihmiset syö toki mielellään mitä tarjolla on. Mutta itekään en voinut aikoinaan alkaa kasvissyöjäks, koska miten vakuuttaa mummi ja olla syömättä lihapullia.

        Liked by 1 henkilö

      2. Lakto-ovo-kasvisruoka varmasti toimii. Kalaa ei kyllä tähän taloon tule, koska se haisee. (Isot ongelmat.) Toi sun kuvaus noista lihapadoista ja maksasta, maidosta ja voista kyllä kuulostaa ihan perinteisiltä maalaishäiltä 😀

        Mä taas en ymmärtäny ympäristön takia, jossa olin kasvanu, että kasvissyöjäkin voi olla. Se tuntu siltä, ettei niin vaan voi olla, mutta kaikki on sujunu hyvin.

        Tykkää

  4. Nauratti tää postaus. XDD Mitäköhän sitä itse tarjoilis jos tulis jotkut juhlat. Amk-tutkintoa juhlin vaan pitkällä lomalla, yo-juhlista en muista oliko tarjoiluissa yhtään lihaa, äitihän ne järjesti oikeestaan. : D Mulla on just sama ajatus, että haluaisin että kaikki sais syödäkseen mistä tykkää eikä ”tyrkyttäis” omia juttujaan muille. Toisaalta kasvisruuasta saa oikeesti niin hyvää että ketään ei ehkä kiinnostais ettei olis lihaa tarjolla. Paitsi nirsoja lapsia.

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s