Hyvän omantunnon vapaapäivä

En ole viettänyt viimeiseen puoleentoista vuoteen vapaapäivää tuntematta, että pitäisi olla tekemässä sovittuja hommia, vaikka niillä ei olisi edes kiire. Sellainen vie pidemmän päälle nautinnon kaikesta. Mutta tänään, ja varsinkin huomenna, aion olla rehdisti vapaalla. Kukaan ei odota minulta mitään, enkä edes itse vaadi itseltäni ihmetekoja.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Hyvän omantunnon ja levollisen mielen vapaa on ollut tähän mennessä jo ihanan tavallinen ja siksi niin rentouttava. Ei ole kiire minnekään. Harmaita pilviä ilmaantui taivaalle ainoastaan keskipäivällä Sokoksella, josta en löytänyt sopivia lämpökynttilöitä ja lastensynttäreiltä tuttuja cocktail-tikkukoristeita. Eikö sellaisia muka enää myydä?!

Klo 8.03 Silmät aukesivat kohtuuttoman aikasin, mutta toisaalta aikaisin herätessä on ihana katsella heräilevää keskustaa kaikessa rauhassa. Jos sitä siis katselisi puhelimen näytön sijaan. Selasin blogit, hömppäkeskustelut, uutiset ja muut sosiaaliset mediat. Silmäluomet alkoivat pysyä session jälkeen auki itsestään.

Klo 8.45 Ainiin, melkein vapaapäivä. Avasin molemmat läppärit, ja aloin tehdä viimeisiä korjauksia kirjaan. Korjattavaa ei ollut paljon, mutta palstojen säätäminen vei aikaa.

Klo 9.17 Aamukahvi oli lirahtanut pannuun, ja lorautin sen kuppiin kauramaidon kera. Lähetin pari sähköpostia, ja suljin työkoneen.

Klo 11.20 Kaksi tuntia oli kulunut yhtäkkiä, ja käsitykseni mukaan kuluneiden tuntien aikana olin kuunnellut musiikkia, leikannut otsahiuksia, siivonnut keittiönpintoja ja kotia muutenkin piparminttupesuaineella, koska astmaatikko oli poissa. Touhuilun jälkeen lähdin kauppaan suoraan eläkeläis-primetimeen.

Klo 12.58 Sokoksen kolme eri kerrosta, kirjakauppa ja Kuninkaankulma. Ja Alko. Suoritettu. Kotiin päästyäni aloin tehdä riisinuudelisalaattia. Vermisselit kiehumaan, kaali ja porkkana suikaileiksi. Nopea paisto. Kaikki ainekset kulhoon itujen ja kastikkeen kera. Päälle paistettua tofua. Oikeasti ruoan laitto vei yli tunnin, koska välissä vaeltelin pitkin asuntoa ja kellahdin välillä sohvalle naputtelemaan puhelinta.

Klo 14.40 Nälkäinen raataja saapui kotiin, ja riisinuudelisalaattikulho sai kyytiä. Menin loikoilemaan sänkyyn, koska en halunnut tuijottaa toisen ruokailua. Päiväunet eivät huvittaneetkaan, joten aloin kirjoittaa blogia. Toinen pakara puutui oudosti, ja hetken pelkäsin taas jotain vakavaa sairautta. Taisi kuitenkin olla kyse vain toisen jalan päällä istumisesta.

Klo 15.46 Lakkailin kynsiä ja kirjoittelin. Muokkasin pikaisesti kuvat, ja siirsin ne blogialustalle. Stardust-sävy näytti kivalta kynsissä, vaikka paksusta lakasta puolet menikin kynsinauhoille ja sormille. Kun lakka oli kuivunut, aloin meikata ja tehdä lähtöä. Ennen kuin poistuin, klikkasin julkaise-nappia tämän tekstin kohdalla.

Klo 17.39 Hyppäsin mustan orin selkään kellarissa, ja kaarsin pihalle kuunnellen yläkerran turkkilaisnaisen itämaisia diskohittejä. Kuulosti muuten ihan hyvältä!

Klo 18.00 Läpi keskustan ja muutaman muun alueen… Vihdoin määränpäässä! Tästä voi alkaa ehkä kevään ihanin ilta, jos Mustanlahden auringonlaskuja ei oteta huomioon. Ainakin olen rennompi kuin pitkään aikaan.

Siitä, mitä illalla oli ohjelmassa, saatte kuulla tiistaina.

Miksi kaikesta tulee aina niin huono omatunto?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | Instagramissa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s