Barbra Streisandia Mountain Pubissa

Kun katselen harmaata Amuria, joka vielä odottaa vitkasteleen jääneen kevään vehreyttä puistoihinsa, en voi kuin ihailla maailman monimuotoisuutta. Kaukana toisella mantereella Phan Xi Păng lähettää sinistä hymyään jostakin Himalajan liepeiltä.
DSC_0522 Minä katselen ikkunastani tamperelaista betonihelvettiä toukokuisena kevätiltana, jonka pitäisi antaa parastaan. Jotain keltaista ja kevyttä, kevään tuoksua. Mutta koivujen ja lehmusten nuput eivät jaksa kumartaa kohti parvekettamme. Ei ihme, että inspiraatiota täytyy kaivella Pohjois-Vietnamin vuoristosta.

I am a woman in love. And I do anything. Barbra Streisand raikui kaiuttimista pubissa, jonka pöydät olivat pyökkisiä. Ja tahmeita. Viinitahrat olivat liukuneet pitkin pintoja niin, että eltaantuneen sokerin tunsi sormenpäissään. Muutoin puisen sisustuksen elekieli oli tummanpuhuvaa, ja huonekalujen puunsyyt niin syviä, että niihin olisi voinut hukkua.

Läppäri hyrisi tyytyväisesti edessäni. Sen näytöllä oli kaikkea muuta paitsi puhdasta inspiraatiota: puolivalmis referaatti epistemologiasta. Baarin omistajan pörröinen koira taapersi pitkin pubia ja kävi välillä nauttimassa takkatulen lämmöstä. Lopulta koira teki jätöksensä jalkojeni juureen baarijakkaran alle. Nousin paikaltani tilatakseni lasillisen Vang Dalatin ylängöillä pantua viiniä. Jospa epistemologiset pohdinnatkin luistaisivat paremmin – koirankakanhajusta huolimatta. Luistivathan ne.

Streisandin jälkeen kuuntelin vielä lukuisia 80-luvun hittejä, jotka ovat 2000-luvulla Vietnamissa kovassa huudossa. Mietin sitä, kuinka vanhempani ovat nuorina hytkyneet samojen kappaleiden tahdissa yökerhoissa. Mietin, kuinka kaikki voi olla niin samanlaista pienessä vuoristobaarissa kuin missä tahansa tamperelaisessa pubissa. Mutta ei sitten kuitenkaan. Mikään ei ole samanlaista.

Tajusin myös, kuinka onnekas olen, että tosiaan voin istua pubissa viinittelemässä ja opiskelemassa, ja tuntea samalla myös turvallisuutta, niin Vietnamissa kuin kotimaassanikin. Lienee selvää, että ihan jokaiselle maailman naiselle se ei ole mahdollista.

Viikon matkamuiston kuvassa on tekstissä esiintyneen pubin sijaan sapalainen suosikkikahvilani. Katsokaa tuota vuoristoa!

Kerro paras arkinen matkamuistosi!

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | Instagramissa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s