Työhuone on freelancerin sydän ja vankila

Ensimmäinen ajatus kotona työskentelystä oli puhdas innostus. Toinen lähinnä suuri ahdistus, johon parhaaksi lääkkeeksi muodostui ärsyttävä haahuilu pitkin keskustaa take away -kuppi kädessä parasta lounaspaikkaa etsien.

Lounaan jälkeen sain yleensä aikaiseksi kahvilassa suurin piirtein kaksi sähköpostia, minkä vuoksi työt kasaantuivat iltamyöhään tunkkaiseen työhuoneeseen, jonka superhalpa Ikea-lamppu ei silmille juuri armoa antanut. Ainakin pöydällä nököttävä ruotsalainen lamppu oli tyylikäs ja tehokas. Pöytälampun loisteessa ei näet nähnyt edes pimeällä kadulla hortoilevia lähikuppilan sankareita, jotka vaelsivat kohti esikaupunkialuetta tai keskustan jatkopaikkaa.

Haahuiluni siirtyi nopeasti seuraavalle tasolle. Enää se ei ollut lounaspaikan etsintää, vaan vaelsin kotonakin pitkin  pitkää käytävää kurkkien kadulle. Katselin naapuritalon eteen pysähtynyttä ambulanssia. Tavallinen senioritiistai. Toisella kadulla järeät autot tööttäilivät. Kiire seuraaviin valoihin. Joskus jopa Amurin krouvin edessä näkyi ambulanssi arkisena aamupäivänä yhdentoista maissa. DSC_0374Nykypäivän työkulttuuri tuntuu korostavan laput silmillä eteenpäin painamista, greyhoundina radalla herkun perässä kiitämistä pysähtymättä. Loputtomassa juoksussa ei ole sinänsä mitään vikaa, jos se painottuu vain työpäivään, mutta kun juoksusta tulee kokopäiväinen ja jokapäiväinen kokemus, kaipaa elämä uusia rakennuspalikoita. Jos tilannetta ei voi ratkaista työmäärän vähentämisellä, kannattaa pohtia arkipäivän keinoja, joilla tilanteen voi laukaista.

Kun tärkeä ja rakas oma paikka, oma rauha ja alkuperäinen luovuudenlähde muuttuu ahdistavaksi vankilaksi, jonka oven haluaisi hitsata umpeen, on tehtävä uudelleenjärjestelyitä. Oma keinoni oli rauhoittaa työhuoneeni kokonaan työlle, vaikka samassa huoneessa sijaitsevat myös muut harrastukseni: kirjat, askarteluvälineet, kosmetiikka ja lehdet. Eihän kukaan halua olla koko ajan työpaikalla? Vapaa-ajan loikoilua ja puuhasteluja siirryin suorittamaan nojatuoliin tai sänkyyn. Jos puuhailin työhuoneessa, siirsin kaikki työstä muistuttavat muistikirjat, kalenterit ja paperit piiloon. Toimii!

Viimeiset 12 kuukautta ovat olleet opettavaisia. Haahuilu muuttui lopulta tehokkaaksi työnteoksi. Luovassa työskentelyssä yksi parhaista puolistani on se, etten tarvitse inspiraatiosessioita kynttilänvalossa, vaan olen valmis kanavoimaan aamukahdeksalta luovuuteni päivän töihin ja suorittamaan seuraavat kahdeksan tuntia täysillä ilman valkoisen paperin kauhua. Freelancerius ei kuitenkaan kelloa katso, joten on ollut kasvattavaa huomata, että pystyy tekemään ihan mitä tahansa ihan mihin kellon aikaan tahansa ja tarvittaessa ripotellen pitkin päivää, vaikka pidemmän päälle se ei ole kovin kannattava ratkaisu oman jaksamisen kannalta. Free-töiden nilamainen makukin on kadonnut, kun niiden vastapainona on mielekäs päivätyö ja ihan oikea vapaa-aika.

Toukokuun keltaisessa valossa työhuonekin tuntuu taas paikalta, johon palaa mielellään niin vapaalla kuin työssäkin. Kaiken lisäksi huomenna on perjantai! Oikea perjantai ja vapaa viikonloppu.

Miten ja missä sinä työskentelet? Sopivatko free-työt sinulle?

Yksi vastaus artikkeliiin “Työhuone on freelancerin sydän ja vankila

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s