Vegaanikeittiö-lehti: silppuriin vai säilöön

Lehtipisteille tupsahtanut Vegaanikeittiö on paperinen vastaus ajankohtaiseen ruokavaliovillitykseen ja hiipuvan lehtikulttuurin elvytysyritys. Kannattaako muona-aviisi roudata kotiin asti?

DSC_0257

Avaan kuudesti vuodessa ilmestyvän Vegaanikeittiön kauhulla – tai ainakin valmiina pettymään. Jos katsotaan pelkästään lehden reseptejä ja unohdetaan se, että samoja ohjenuoria saa netistä, voi onnitella itseään hyvästä ostoksesta. Reseptit soveltuvat sekä aloittelijoille että kokeneemmillekin kokkaajille. Ruokaohjeissa ei myöskään tyydytä käyttämään niin sanottua kasvislihaa eli lihaa muistuttavaa epälihaa, eikä resepteihin ole työnnetty vegaanimaitotuotteita, vaan ohjeissa luotetaan paljon pähkinöihin ja siemeniin, tofuun, papuihin ja herneisiin. Juuri niin kuin pitää!

Ikävä kyllä lehden ulkoasusta tulee mieleen erehdyttävän paljon Ruohonjuuren asiakaslehti, mutta se lienee sattumaa. Kuvat ovat pääosin kauniita, mutta kovin suuria visuaalisia elämyksiä lehti ei tarjoa, eikä karhea paperi varsinaisesti lisää nautintoa, vaikka ankea laatu varmasti laskee lehden hintaa. Eikä se nyt välttämättä mikään megaonnistuminen ole, jos mieleen tulee ilmainen ja vähän köykäinen asiakaslehti.

Vegaanikeittiö on brittiläisen CookVegan-lehden suomenkielinen versio, mikä näkyy sisällöissä kasvottomuutena ja kankeutena. Jutuilla ei ole merkittyjä kirjoittajia, eikä edes suomentajaa ole mainittu. Viva! Health -organisaatio on lehdessä selkeäsi yliedustettuna, sillä lähes jokainen asia-artikkeli pohjaa yrityksen edustajaan.

Lehden kielessä ei varsinaisesti ole vikaa, mutta juttuja on täytetty hölmöillä toteamuksilla, joita ei kuitenkaan perustella mitenkään, kuten ”Tofua ei kannata käsitellä aivan miten tahansa” ja ”Monissa resepteissä suositellaan kuutioita, jotka ovat helppoja ja käytännöllisiä”. Tämän jälkeen esitellään käytännössä kaikki mahdolliset tofun leikkausmuodot. Jep, kuutiot, kolmiot, levyt ja tikut. Miksi muuten kuutiot ovat sen enempää käytännöllisiä kuin muutkaan?

Vegaanikeittiö-lehden numeron 1/2017 kiinnostavimmat artikkelit ovat B12-vitamiinista kertova juttu ja proteiinin saannista kirjoitettu artikkeli, joka sisältää myös taulukoita aiheesta. Positiivista on myös se, että lehti ensinnäkin näyttää reseptiensä ravintoarvot ja käyttää niiden merkitsemisessä vielä värikoodein tehostettua ravintoarvotaulukkoa, joka erittelee suositusarvot.

A-lehdet lanseeraa käsittääkseni ensimmäisen suomalaisen kasvisruokalehden Rakkaudella Vegen tänä vuonna. Toivoa sopii, että lehteä toteutetaan korkein suomalaisin journalistisin standardein, koska silloin lehden ostamisessa on edes hieman järkeä. Rakkaudella Vege tosin ilmestyy kaksi kertaa vuodessa, eli kaikista nopeimpiin trendeihin se ei ehdi tarttua. Lehti käsittelee kasvis- ja vegaaniruokia, mutta ainakin tilausmainoksen ilmaisuissa on vielä toivomisen varaa ammattitaidossa, koska mainoksessa puhutaan ”kasvis- ja vegeruokien” valmistuksesta.

Ruokalehtien pahimmat viholliset ovat kaupan alan julkaisemat, ilmaiset asiakaslehdet ja blogit. Jotta mikä tahansa maksullinen, ravintoa käsittelevä lehti tarttuu kaupanhyllyltä mukaan, täytyy rahoille tietenkin saada selvästi vastinetta. Uutuustuotemainokset ja tusinareseptit eivät sitä anna, mutta herkullisilla tarinoilla ja henkilökuvilla voikin saada jo jotain aikaan.

Vegaanikeittiö taitaa mennä silppuriin ainakin lyhyen säilytysajan jälkeen, vaikka toivonkin, että vielä elettäisiin lehtien kulta-aikaa.

Kannattaako ruokalehtiä enää ostaa?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s