Feministi-Saila

Niin kauan kuin lähibaarissa on miehiä, jotka puhuvat ’joistain kiihkofeministeistä’ ja naisia, jotka kirjottelevat keskustelupalstoille tusinakommentteja liittäen feminismin polyamoriaan, on Canthin Minnalla työsarkaa niitettävänä.

feminismi

”Nyt vasta? Oisko feminismillä (kieltäydy seksistä, pakota mies kestämään polyamoriarinkiäsi, lopeta itsestäsi huolehtiminen, vieritä kotityöt miehen harteille, naureskele miehelle ilkeilevästi kavereittesi kanssa, pura paha olosi mieheen yms yms..) mitään tekemistä asian kanssa? Tämmöinen villi veikkaus vaan..”
Saila N. Iltalehti.fi:n Frangénin ja Meriläisen erosta kertovan uutisen kommenttiosiossa 10.1.2017

Kerrataan nyt vielä. Feminismi ei ole seksistä kieltäytymistä, se ei liity polyamoriaan, se ei ole kotitöiden epätasapainoista koordinointia, ilkeilyä kenellekään tai pahan olon vapauttamista. Tällainen vähemmän hurja veikkaus vaan… Feminismi nimittäin on tasa-arvon edistämistä ajava ajattelutapa.

”Sä oot kuulemma joku feministi”, totesi puolituttu lähipubissa minulle. Ystävääni lainatakseni: ”En ihan ymmärrä, miksi kukaan ei olisi feministi, jos se tarkoittaa tasa-arvon kannattamista. Miksi kukaan ei haluaisi, että maailma olisi tasa-arvoinen?” Voi, kuule!

Yksi esimerkki hatarasta nykyfeminismistä on länsinaapurista kantautuva, jokseenkin humoristinen muoto. Pappafeminist, eli isäfeministi, on Ruotsissa keksitty määritelmä miehelle, joka tyttölapsen isäksi tultuaan ’kääntyy’ feministiksi. Ajatus siitä, että mies alkaa kannattaa tasa-arvoa vasta lapsen synnyttyä on melko surullinen.

Ehkä feminismin ongelma onkin se, että se assosioi pelkästään naisiin, vaikka ideologisesti se ulottuu ihan jokaiseen ihmiseen. On toki harmillista, että vielä löytyy ihmisiä, joita naisasia puistattaa, mutta ei kai oman kiukun takia kannata heittää menemään haavekuvaa maailmasta, jossa kaikilla on yhtälaiset mahdollisuudet. 2010-luvun feminismi ei ole enää naisasialiikkeen mölyä, vaan sen pitäisi olla vakavaa keskustelua tasa-arvosta ja intersektionaalisesta syrjinnästä.

Sillä ei ole merkitystä, kuinka tosissaan Saila oli kommentoidessaan uutista, koska kommenttiin ujutettu puhetyyli kertoo siitä, että joudumme – jälleen kerran – toteamaan, etteivät asiat vieläkään ole niin hyvin kuin ne voisivat olla. Ja siksi on olemassa sellaisia kirjoittajia kuin Rosa Meriläinen, jolla on rutkasti muita ansioita olla esillä kuin uutinen, johon Saila päätti tuhlata kommenttinsa.

Aavistikohan Minna Canth, ettei hänen naisasialiikkeen hyväksi tekemä työnsä olisi valmis vielä seuraavallakaan vuosituhannella itsenäisessä 100-vuotiaassa Suomessa?

En julkaise tekstissä olevan kommenttilainauksen kirjoittajan nimeä kokonaisuudessaan, vaikka hän on kommentoinut uutista omalla nimellään Facebook-käyttäjätunnuksella, koska kommenttia ei alun perin ole tarkoitettu julkaistavaksi täällä.

Mitä feminismi on? Kommentoi alla!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s