Härkis-pihvit ja itse tehdyt ranskalaiset

Jännää, kumista ja loppujen lopuksi aika ällöttävää. Taas yksi eines, jonka olemassaoloa en ymmärrä. Viime vuonna Härkiksen markkinoille tuoneen Verso Foodin kevään uutuuksiin kuuluvat maustetut Härkis-rouheet ja Härkis-pihvit.

dsc_0071

Härkis-rouheesta kirjoittaessani totesin, etten tiedä, miksi pitäisi syödä härkäpapurouhetta, jos voi syödä härkäpapuja. En vain käsitä, miksi puhtaita alkutuotteita pitää prosessoida teollisuusmössöksi. Sama koskee uutuuspihvejä, joissa prosessointi on viety vielä rouhetta pidemmälle.

Härkis-pihvit eivät ravintoarvoiltaan ole katastrofi, mutta ainesosaluettelossa vilisee ikävän monta E-koodia ja tärkkelystä. Sanokoon kuka tahansa mitä tahansa E-koodeista, olen silti sitä mieltä, että jos voi syödä E-kooditonta ruokaa, on se aina parempi kuin lisäaineilla koodattu ruoka.

dsc_0067

Vinkkejä Härkis-pihveihin tarttuville

Pihvit todellakin tuoksuvat kumilta, ja osin myös maistuvat. Pihvit kannattaa paistaa runsaassa öljyssä todella rapeiksi, niin ominaiskumimaku saattaa peittyä. Paistoin itse pihvit pienellä öljymäärällä, joten koostumus muistutti hyvin paljon einesjauhelihapihviä, joita 90-luvun lopussa tarjottiin koulussa aina torstaisin.

Grillattuna pihvit saattavat olla ihan kelpoja, jos einekset muuten maistuvat. Voisin kuvitella, että savun tuoksu ja grillihiilen hively tekee näille ruskeille lätyille ihmeitä, tosin grillattuna kivetkin menevät alas. Burgerin välissä en näitä testannut, mutta pihveistä saisi varmasti ihan toimivan valmiseinespurilaisen, joka muistuttaisi hyvin paljon marketin halvimpia valmispurilaisia. Onko niitä muuten enää?

Jokaisessa einestekstissäni hoen samaa mantraa siitä, että eineksiä ei pitäisi syödä, mutta joskus on pakko, ja koskaan en arvioitavien einestuotteiden funktiota ymmärrä. No, Härkis-pihvien kohdalla keksin nyt kuitenkin yhden oikein pinnistellen. Pihvit maistuvat taatusti lapsille, joten vegaanien ruokaa vastaan kiukuttelevat lapset todennäköisesti napostelevat pihvit mukisematta, eivätkä huomaa eroa jauhelihaan.

dsc_0064

Parhaat ranskalaiset

Kaksi annosta

Neljä isoa perunaa | noin 0,5 dl korppujauhoja | suolaa | pippuria | laadukasta oliiviöljyä | halutessasi sipulijauhetta tai muuta makujauhetta, joita en kuitenkaan suosittele

Leikkaa perunat ohuiksi tikuiksi. Älä kuori perunoita. Kaada perunat kulhoon, ja lorauta päälle oliiviöljyä ja korppujauhoja sekä halutut mausteet. Pyörittele niin, että jauhot ja mausteet levittyvät tasaisesti. Paista uunin keskitasolla 225 asteessa, kunnes tikut näyttävät rapeilta ja ruskistuneilta. Käännä halutessasi tikkuja puolivälissä. Tavanomainen paistoaika on uunista riippuen 30-40 minuuttia.

Ja miten vegaanipaasaukseen liittyy munakokkeli? Koska joskus tekee mieli munaa, ja silloin ostan luomumunia, lorautan sekaan tilkan vettä ja öljyä, sekoitan kunnolla ja paistan rouhimalla munamassan pannulla mössöksi. Munamassa näytti myös kivalta kuvissa, enkä viitsinyt huijata piilottamalla epävegaanista osaa päivän lounaastani.

Joko maistoit Härkis-pihvejä? Mitä pidit? Mitä vege-einestä voisin testata seuraavaksi?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s