Keskustelu jatkuu: Ei riitä, että porsit

Iskin hyvään väliin lasten saamista käsittelevällä kirjoituksellani. Tekstin jälkeen sain runsaasti palautetta, ja se herätti keskustelua myös muissa some-kanavissani. Meni siis niin kuin pitää. Sain palautetta eniten lapsettomilta keski-ikäisiltä, yhden lapsen vanhemmilta ja nuorilta.

Sitten Marja Hintikka ja Rakel Liekkikin tarttuivat samaan aiheeseen Hintikan antaessa samalla pienen teaserin kolmannesta raskaudestaan, jonka hän julkisti vähän myöhemmin.

img_0953

”Olen tehnyt antikkityylisiä naisia esittävän piirroksen kuusitoistavuotiaana. Se on tämän tekstin kuvituksena, koska naiset näyttävät siltä, että he tekevät niin kuin tahtovat, vaikka itse asiassa heidän aikakautenaan valinnanvapautta ei ollut. Meillä on, tai ainakin pitäisi olla.”

Saamani palautteen annin voi kiteyttää oikeastaan näin: Teitpä miten tahansa, teet aina väärin. Ja se ei ole yllättävää. Mutta se on, että niinkin henkilökohtaista asiaa kuin lisääntymistä pitää todella perustella tuntemattomille, eikä se lopu ikään, jolloin Libresset jäävät kaupanhyllyille.

Eikä muuten riitä, että lisäännyt, sillä sekin pitää hoitaa oikein. Siihen on onneksi keksitty myös malli, eli suomalainen keskivertomittari, johon kuuluu eri sukupuolta olevat vanhemmat, tyttö- ja poikalapsi sekä vapaavalintainen eläin. Muistathan kuitenkin, että myöhemmin jälkimmäinen kriteeri herättää epäilykset lapsettomuusaukon paikkaamisyrityksestä – varsinkin, jos hankit eläimen yksin.

Jos on yksi lapsi, pitää tehdä toinen. Ainoat lapset ovat itsekkäitä. Ne kasvavat kieroon ja ovat narsistisia parisuhteissaan.

Ehkä olen hoidon tarpeessa, mutten koe olevani narsisti enkä kieroon kasvanut. Samaa piirrettä en myöskään tunnista avopuolisostani. Elämä on muutenkin mukavasti kunnossa.

Jos on monta poikaa tai tyttöä, täytyy tehdä vielä vähintään yksi sellainen, jota ei vielä ole. Vain tytön ja pojan vanhempana voi kokea täyden vanhemmuuden.

Omasta mielestäni vanhempani ovat täysiä vanhempia, vaikka heille ’niin kurjasti kävi’, että vain yhden tytön saivat. Huonosti meni myös naapureilla, koska heillä oli jopa kaksi tyttöä. Yhdellä vain kolme poikaa. Kukaan heistä ei tarvinnut vanhemmuusterapiaa.

Keski-ikäisenä täytyy perustella, miksi on lapseton. Miksi et tehnyt tarpeeksi ajoissa? Ai, miksi et voinut saada lapsia? Yritittekö oikeasti?

Nuorena aikuisena alkanut lapsettomuuspiina ei todellakaan lopu silloin, kun eläkeikä on lähempänä kuin ylioppilasjuhlat. Se itse asiassa pahenee, koska silloin kysytään jo sitä, miksi lapsia ei ’tehnyt’ ajoissa, ja jos vaivautuu vastaamaan, ettei niitä voinut saada, joku pystyy vielä kysymään, miksi näin on.

Seuraavan kerran, kun kahvilassa, kampaamossa tai kaupassa tekee mieli kysyä, onko pulla jo uunissa, tai miksi uuni oli aikoinaan epäkunnossa, kannattaa ihan yksinkertaisesti olla vain hiljaa.

Vieläkö aihe jaksaa kiehuttaa?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s