Visit Kokkola – or not

Kokkola näyttää alkusyksystä kerrassaan viehättävältä, mutta siinä määrin aika on pysähtynyt merestä kohonneessa keskipohjalaispikkukaupungissa, ettei kasvisruoasta ole edelleenkään tietoa uutta himalajalaisravintolaa lukuun ottamatta, ja turistit saavat nauttia poikkeuksetta intensiivisestä ihmetyksestä.

DSC_0027

Liekö syynä meren läheisyys vai sattuma, mutta Kokkolassa on syyskuun alussa kesäisen lämmintä, eivätkä kaupungin viheralueet ole menettäneet vielä värejään toisin kuin etelässä. Hipihiljainen kaupunki toipuu viikko sitten pidetyistä Venetsialaisista, joten ei ole ihme, että kaupungin eloisuusaste on samaa luokkaa hautaholvien kanssa. Torilla nököttävät hevosen jätökset muistuttavat karnevaalitunnelmasta, joka on totta vie haihtunut merituuliin.

Majoitumme Kauppatorin laidalla sijaitsevaan Original Sokos Hotel Kokkolaan. Ihmiset näyttävät kadonneen aurinkoisesta kaupungista, joten on yllättävää, että hotellin aulassa kuhisee. Vastaanottotiskin nainen on hieman kankea ja alkaa inttää S-etukortista, vaikka huone on maksettu jo ajat sitten. Omituisen vänkäyksen jälkeen hän ilmoittaa, ettei korttia tarvitakaan, kun numero on jo annettu netissä. Sitähän minäkin. Moving on.

DSC_0022

Kuten lähes aina Suomessa, hotellihuoneen sisustus ja siisteys ovat huippuluokkaa. Mitä nyt katossa oleva lamppuviritys on hieman velmu, mutta enpä tullut kattoa katselemaan. Ainiin, roikkuvat johdothan ovat trendikkäitä nyt. Sänky on todella leveä ja muhkean pehmeä kunnioittaen kuitenkin selän vaatimaa ergonomiaa. Lasinen suihkukoppi kerää mukavasti kuumaa höyryä, joten peseytyminenkin on ilo.

Olin toivonut hotellihuonetta ylimmistä kerroksista. Saamme kakkoskerroksen huoneen näkymällä, joka on todennäköisesti surkein mahdollinen. Mieleen hiipii väkisinkin ajatus siitä, että S-etukortilla edullisesti ja varhain varatut huoneet eivät todellakaan kilpaile samassa sarjassa muiden hintaluokkien kanssa, vaikka kyse onkin samoista huoneista.

80 euroa (norm. 120 euroa) on halpa hinta suomalaisesta hotelliyöstä, mutta olisi ollut kiva nähdä edes se kuollut Kauppatori kuin betoninen parkkipaikka, jossa hengaavat ihmiset yrittivät kurkkia huoneeseemme. Verhot sentään olivat peittävät, vaikka päästivät valon sisään huoneeseen. Joku olisi oikeasti voinut vetää todella rehevän palkokasvin nenäänsä tästä maisemasta, mutta itse en jaksanut rähistä vastaanotossa yhdestä yöstä. Herkkäunista olisi myös harmittanut se, että riehakas lasten jalkapallojoukkue potki palloja ikkunaamme pitkin iltaa.

DSC_00199

Sunnuntaiaamu alkaa hotelliaamiaisella, joka on saatavilla klo 11 asti. Mitä myöhempään, sen parempi. Aamupalabuffetin hyöty maitotuotteita karttavalle kasvissyöjälle on jo lähtökohtaisesti alhainen, mutta täällä päästään näköjään vielä alemmas!

Lähes kaikki tuotteet loppuvat buffetista sitä mukaa, kun niitä tulee. Se kiristää aamupalan tunnelmaa, ja omakin hermo meinaa mennä, kun salamisiivuja metsästävät reiskat tuuppivat samalla, kun yritän raapia salaattiani kasaan. Kasvissyöjälle tarjolla on kurkkua, paprikaa, salaattia, hedelmiä ja leipää. Lämpimältä osastolta saa myös herkkusieniä, jotka näyttävät koskemattomilta. Munakokkelia on myös. Se kylpee omassa rasvassaan.

Sieni ja muna ovat aina riskivalintoja, koska moni kasvissyöjä ei syö munaa, vaikkei vegaani olisikaan, ja sienet ylipäätään jakavat mielipiteet. Pavut ja uunitomaatit eivät  olisi paljon maksaneet. Perunakin on Suomessa halpaa, joten kovin suurta lovea mainitut herkut eivät hotellin budjettiin tekisi. En maksaisi kyseisestä aamupalasta missään nimessä erikseen yli kymppiä, mutta se on lähinnä oman ruokavalioni ongelma. Suosittelen kuitenkin yrityksiä huomioimaan muuttuvat ruokavaliotrendit ja ruokailutottumukset, koska kovin moni ei einessiivuista halua maksaa.

DSC_0045

Kasvissyöjän osa ei Kokkolassa näytä muutenkaan olevan kovin häävi. Perusketjut tarjoavat ökyhintaisia vuohenjuustovirityksiä ja burgerisontaa. Nettisurffailun perusteella pienet spesiaalipaikatkaan eivät tarjoa kasvisvaihtoehtoja juuri lainkaan. Yllätys on kuitenkin suuri, kun törmäämme ravintola Apiin (Pitkänsillankatu 23), jota ei ainakaan vielä kaksi vuotta sitten ollut. Hinnat ovat korkeat Tampereeseen verrattuna, mutta ruoka on sen arvoista. Maailman parasta papu-perunakastiketta ja naan-leipää.

Himalajan, eli tulkintani mukaan nepalilaisia, makuja loihtivan Apin tarjoilija virittää kanssamme keskustelua siitä, kuinka vaikeaa kasvisruoan saanti on ravintoloissa. Annosten tasapainoisissa mauissa heijastuu se, että ne on tehnyt joku, joka todella osaa ja välittää, vaikka päivät kuluvatkin enemmistölle tandoorikanaa kokatessa.

DSC_0034DSC_0040

Kipaisemme Kokkolan Gamla staniin eli Neristaniin Suntin yli menevältä sillalta. Etäisesti maisemat muistuttavat kotoista Pispalaa Tampereella, mutta Neristan henkii ruotsalaisuutta. Aika tuntuu pysähtyneen, ja modernin ajan havaitsee vain upouusista pirsseistä, jotka on parkkeerattu leveästi kadunvarteen. Ihan kuin miniatyyri-Ruotsi!

Vanhasta ajasta kertovat myös kuvissa näkyvät juorupeilit. Niiden avulla tiirailtiin ennen kadulle, ja kuuleman mukaan ne toimivat ikään kuin valvontakameroina, mutta samalla niillä tyydytettiin myös ihmiselle luontaista tiedonjanoa, uteliaisuutta.

DSC_0035

DSC_0032

Neristan edustaa Kokkolan parhaita puolia, mutta koitapa selvitä kaupungin harmaudessa loskaisessa alkutalven myrskyssä. Ei ihme, että ihmiset pakkautuvat tuulen tuiverruksessa tappelemaan grillikioskeille. Ja niitä muuten riittää! Kojuista päätellen perisuomalainen grillikultturi on edelleen voimissaan.

Maailman pienentyessä ihmiset tuntuvat unohtavan kotimaan matkailun. Samalla Suomi niputtuu yhdeksi alueeksi, vaikka se on kokonaisuus kaupunkeja ja maakuntia, joiden tunnusomaisia piirteitä ja eroavaisuuksia ei voi kiistää. Emme ole samanlaisia. Se ilmenee esimerkiksi Kokkolassa tiettyyn pisteeseen asti sympaattisena näyttäytyvänä tuijotuksena. Jossain vaiheessa alkaa hymy hyytyä, kun tarkkailua ja supinaa jatkuu päivä tolkulla.

”Missähän nuo asuvat? Kenen sukulaisia ovat? Aika paljon kantamuksia niillä. Kyllä ne suomalaisia on. Varmaan jotain helsinkiläisiä. No, etelästä kuitenkin. Aika kovaa ne puhuvat keskenään. Jaahas, ovat menossa Hakalahteen päin. Oiskohan ne Mairen sukulaisia? Ei, kun Mairen lapsenlapset tulevat myöhemmin.”

Pännäinen, Kauhava, Lapua, Seinäjoki. Tampere. Junassa puhelimen välityksellä Minna-vaimonsa kanssa tappeleva tamperelaismieskin huudahtaa: ”No ny näkyy jo Lialahti!” Ihanaa olla kotona! Toivottavasti Minnakin suostui kurvaamaan kotiin kebabin kautta, vaikka puhelinkeskustelun perusteella huonolta näytti.

__________________________________________________________

Kokkola (Karleby)

Asukasluku: 48 000
Sijainti: Keski-Pohjanmaan maakunnassa meren äärellä
Muuta: Kokkola on kaksikielinen kaupunki, jossa kannattaa suunnata ehdottomasti Neristaniin, ja ajoittaa vierailu Venetsialaisten aikaan, koska muulloin kaupunki nukkuu.

__________________________________________________________

Mitä Kokkolassa kannattaa tehdä?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s