Ruokatotalitarismin houkutus

Toisinaan mieleeni hiipii ajatus ravitsemusradikalisoitumisesta. Pitäisikö ryhtyä vegaaniksi ja karistaa lakto-ovo-vegetarismin tomut tomaatiltani? Vaan eivätpä ole asiat niin yksinkertaisia. Aivan nurkan takana vaanivat kasviperäiset korvikevalmisteet.

DSC_1009

UHT-osastolla tulen yleensä järkiini. Kiiltäviin muovitölkkeihin sullotut, siistissä rivissä töröttävät kaura- ja soijavalmisteet tuijottavat takaisin. Vaakakupissa keinuvat pitkälle prosessoidut vaaleat litkut ja luomukananmunat.

Ehkä vielä yritän, ajattelen. Ovathan etovia myös kananmunat, sillä ne voisivat aktualisoida potentiaalinsa tulla pörheiksi pieniksi tipuiksi. Ne vaappuisivat jonossa kohti kanalaa ulkoilun jälkeen. Mielessäni pyörivät istukat ja napanuorat. Kananmunat ja kasvivalmistelitkut. Kummasta saan sisäelinsairauden? Tällä kertaa kaadan makaronilaatikkooni kaurakermaa. Valkoinen lieju vajoaa italialaisten pastapalleroiden alle. Olisiko sittenkin pitänyt vain sekoittaa äidin salaisella reseptillä ehta munamaito, ja huijata maidonvihaaja-avopuolisoani? Olisi.

Kärjistettynä veganismin ongelmakohdat liittyvät nimenomaan eläinkunnan itse tuottamiin tuotteisiin, kuten kananmuniin, hunajaan ja maitoon. Ja tietenkin herkkusuille välttämättömään liivatteeseen. Ilman näitäkin pärjää, mutta monet päätyvät korvaamaan tuotteet kasviperäisillä versioilla. Tästä kertoo omien havaintojeni pohjalta kaura- ja soijavalmistevalikoiman laajentuminen ja päätyminen myös pienkauppoihin. Joku niitä siis käyttää.

Kaura huojuu tuulessa kevyesti, kun puhuri näyttää voimansa keltaista hehkuvalle pellolle. Voimia tarvitaan myös siihen, että tuhdeista kauranjyvistä saadaan valkoista litkua. Se ei tapahdu pyhän hengen avustuksella, eikä käsivoimin puristamalla idyllisen lähitilan salaisessa sulattamossa. Kaura- ja soijavalmisteet eivät ole kalliita, mutta toki huomattavasti hintavampia kuin maitotuotteet. Tuotannon täytyy olla joka tapauksessa tehokasta, jotta hinnat saadaan kohtuullisiksi. Voiko silloin välttyä lisätyiltä ainesosilta?

En ota kantaa yksittäisten tuotteiden ainesosille tai valmistustavoille. Lähinnä oleellista on pohtia, onko korvaavia kasviperäisiä tuotteita järkevä syöttää suolistolleen, jos alkutuote käy läpi pitkän prosessin vaihtaakseen olomuotoaan. Silloin ollaan kaukana siitä, mistä lähdettiin: puhtaasta ja eettisestä ravinnosta. Laitatko Instagramiin soijapirtelökuvasi aihetunnisteeksi #eatclean? Minä en.

DSC_1011

HoviRuoan kasvispiirakka, tuttavallisemmin vihis, sai kasvisruokaintoilijat villiintymään. Enkä ihmettele, onhan se kaikissa kaloreissaan nerokas tuote. Helppo, herkullinen ja halpa. Jos ryhtyy vegaaniksi, pitäisi kantaa vastuu siitä, että jättää taakseen eläinkunnan tuotteet. Miksi vaatia soijanakkia, kun voi grillata paprikaa? Tehdessään valinnan pidättäytyä lihasta luopuu myös makkaroista, pihveistä ja pirtelöistä. Liha- ja maitovalmisteiden korvikkeet ovat lohturatkaisuja.

Toisaalta on itsekästä äristä maito- tai sen korvikevalmisteiden mahdollisesti aiheuttamista sisäelinsairauksista, koska käytän laktoosi-intoleranssini vuoksi kahvissani maitojuomaa. Se, jos mikä ei ole luonnonmukaisuutta nähnytkään. Maito, joka ei ole maitoa. En kuitenkaan aio siirtyä soijamaitoon, koska se pilaisi tarkoin valitun ruotsalaisen luomukahvini. Aamukin menisi mönkään. Joudun siis juomaan pienen määrän monen monta tuotantovaihetta nähnyttä huijausmaitoa vaivihkaa kahvini seassa. Tiedän, siitäkin voisi luopua. Ja pitäisi.

Ihmisellä on tarve luokitteluun, koska se helpottaa tiedonkäsittelyä, jos sosiaalipsykologiaan on uskominen. Uusia, etenkin ruokavalioon ja seksuaalisuuteen liittyviä luokitteluita tuntuu syntyvän alati. Kyllä Sirkka-mummi menisi aivan sekaisin, jos hänelle kerrottaisiin retro- ja metroseksuaaleista sekä flexivegetaristeista ja pesco- ja pollo-hömpöttelijöistä. ”Törkiä paikka”, sanoisi Sirkka. Ja niin sanon minäkin. Ruokavalion ja seksuaalisuuden vertaaminen ei tosin ole yhtään hullumpaa, koska esimerkiksi Kiinassa kasvissyönti liitetään köyhyyteen, seksuaaliseen kyvyttömyyteen ja yleiseen heikkouteen. Länsimaissa tämä huoli lienee aiheeton.

Tekeekö totaalikieltäytyminen minkään suhteen onnelliseksi? Ehkä, jos sen takana on periaate, joka antaa enemmän kuin ottaa. Muuttuuko maailma kuitenkaan, vaikka kaikista kananmunista tulisi pörröisiä tipuja aamumunakkaiden sijaan? Entä puhdistuisiko omatunto, jos lehmän lypsyanti jäisi kuljettamatta maidontuotantolaitokseen ja sieltä aamukahvin sekaan? Asiat eivät tietenkään ole näin yksinkertaisia, sillä tuotantoon liittyy myös eettisiä ongelmia tehotuotannosta eläinten yleisiin oloihin, ravitsemukseen ja lääkitsemiseen. Pahoinvoiva eläin tuottaa yleensä pahoinvointia aiheuttavaa ravintoa.

Uskallan veikata, että monelta kasvissyöjältä kysytään, miten he voivat elää ilman lihaa. Hyvin, kiitos kysymästä. Lihaäimistelyn sijaan haluaisin kysyä ravitsemukseen katsomatta, voiko ilman maito- tai valemaitotuotteita elää. Tuskin kivikautisilla aroillakaan on tarjottu kermakastiketta ja kevytmaitotuotteita. Ihmiskunnan kehityksen vauhdista päätellen silloin pyyhki silti ihan hyvin.

Parempihan se olisi, että söisi vain oman pihan antimia, mutta harvemmin kaupunkiparvekkeella kasvaa muuta kuin betonia. Toivon, että loraus maitojuomaa kahvissani kutsuu mahdollisesti vähemmän sisäelinsairauksia luokseen kuin korvikevalmisteiden varassa pyörivä elämä.

Kannattaako veganismi? Pitäisikö maito- ja sitä korvaavista tuotteista luopua kokonaan?

2 vastausta artikkeliin “Ruokatotalitarismin houkutus

  1. Mua niiiin ärsyttää noi vegaanien teolliset ja prosessoidut elintarvikkeet! Ja se ehdottomuus mikä tuntuu vaivaavan niin monia vegaaneja! Itse en syö lihaa, nykyään harvoin kalaa tai munia mutta en kyllä korvaa niitä millään epämääräisillä tehdasvalmisteilla. Soijarouhe on yks kauheimmista! Ja niin monet vegaaniset keittokirjat ja reseptit on täynnä näitä soijaseitanmitälie aineksia! Joo…tää aihe nostaa mun karvat pystyyn. Kiitos hyvän pohdiskelun jakamisesta 🙂

    Tykkää

    1. Niinpä! En todellakaan ymmärrä, että miksi pitäisi syödä näitä mitä lie litkuja. Jos päättää luopua eläinkunnantuotteista, niin sitten käytetään kasvikunnantuotteita, eikä mitään tehdastuotteita (kai niidenkin syömistä voi jo kohta kutsua omaksi ruokavalioksi). Tiedän eräänkin pitkän linjan kasvissyöjän, melkein vegaanin, joka elää suurin piirtein maissinugeteilla ja spagetilla, koska mikään muu ei kelpaa. Huh! Kiva, että tykkäsit tekstistä 🙂

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s