Pieni ruokayrttien kotikasvatusopas

Maaliskuun alku ei näyttänyt vielä merkkiäkään keväästä. Keinutin pieniä siemeniä kämmenelläni, ja ihmettelin samaa kuin kaikki muutkin: miten voikaan pienestä siemenestä kasvaa jotakin elävää. Ihmisestä puhumattakaan.

DSC_0990

1. Valitse sopiva kasvatusalusta.
Yleensä valittavaksi suositellaan hengittävää ruukkua, jolla usein viitataan savesta tehtyyn malliin. Useat yrtit kasvavat ongelmitta kuitenkin myös metallisissa ruukuissa sisällä. Jos yrtin haluaa menestyvän, kannattaa tarkistaa huolellisesti sen vaatimukset. Kasvattaminen ei ole rakettitiedettä, mutta pienellä perehtymisellä välttyy turhalta työltä. Kaupunkikodissa on pakko tehdä joustoja. Jotkut yrtit suositellan siirrettäväksi parvekeruukkuun, mutta omia viherlapsiani en halua altistaa keskustan pakokaasuille ja metelille, vaikka eiväthän ne mitään kuule.

Markkinoille on tuotu myös erikseen yrteille tarkoitettua multaa (ks. esim. Kekkilä), mutta olen itse multa-asiassa hieman vanhanaikainen – on sitä ennenkin saatu kasvit kukoistamaan. Oikeasti olisin todennäköisesti napannut kaupasta mukaani juuri yrttimultaa onnistumisen takaamiseksi, mutta koska erikoismultaa ei ollut, uskoin pärjääväni ihan tavallisella mullalla. Kekkilän sekin. Ja kyllä muuten pärjäsin.

DSC_0974

2. Salaojita ruukku.
Multaa tärkeämpää on kuitenkin salaojittaminen, joka saattaa olla vierasta aloittelijalle. Niin myös minulle. Tässäkin asiassa uskoin kuitenkin pieneen oikaisuun. Ruukun pohjalle suositellaan laitettavaksi soraa, jonka päälle multa kauhotaan. Maaliskuun routainen maa esti minkäänlaisen soran kaivamisen, eikä kaupassakaan ollut saatavilla sitä. Siispä ostin kasvien oheistarvikehyllyllä lepäilleen koristekivipussukan, jonka sisällön jaoin kolmen ruukun pohjalle. Kivikerroksesta tuli noin kaksi senttimetriä syvä. Ja hyvin meni.

Ensimmäiseksi elonmerkkejä antoi timjami. Se puski esiin kaksi pikkuruista vihreää lehteä. Ne nököttivät paikoillaan, kunnes toinen kuihtui pois. Vieressä hautuva korianteri pysyi vaiti. Toisessa huoneessa basilika ennätti syytää ulos kaksi komeaa tainta, ja villiintyi siitä niin, että loputkin siemenet heräsivät henkiin. Ruukku viheriöi taimien kasvaessa tasaisesti.

DSC_0979

3. Valitse vuodenaikaan ja kasvatusalustaan sopivat yrtit.
Suhtauduin istutusajankohtasääntöön hieman löysin rantein, mikä saattaa näkyä esimerkiksi timjamin kitukasvussa. Amatöörin korvaan maaliskuun alku on yhtä hyvä kuin huhtikuun alku. Olisihan se pitänyt tietenkin muistaa, että valon määrässä on huima ero kevätkuukausina. Valoa janoava timjamirukka haukkoo henkeään ja yrittää taistella lisääntyneiden auringonsäteiden lomassa.

Hankin itse Suvipihan siemeniä eräästä kodinsekatavarakauppaketjusta. Olin kieltämättä skeptinen edullisten siemenien toimivuudesta, mutta tässäkin asiassa kannatti olla vanhanaikainen. Kyllä siemenestä aina jotain kasvaa, jos vain osaa hoitaa niitä.

DSC_0980

4. Tarkista kasvupaikka ja kasteluohjeet.
Yrttiä kasvatettaessa tärkeää on se, että sille on valittu vaatimuksia vastaava kasvupaikka. Koska yrtit kylvetään yleensä maalis- tai huhtikuun aikana, pienetkin valonlähteet ovat tärkeitä Pohjolan oloissa. Huomioi myös, mitkä yrtit eivät siedä toisia kasveja. Kaikki yrtit eivät kuitenkaan tarvitse erityisen valoisaa kasvupaikkaa, mutta selvää on tietenkin se, ettei mikään siemen verso pimeässä.

Korianterin pulskat siemenet esittivät taidonnäytteensä viimeisenä. Yhdessä yössä kasvaneet taimet olivat korkeampia kuin yksikään lempeästi kasvaneen basilikan versoista. Ja nyt, korianteri pursuaa yli metallisen halparuukun. Basilika elelee harmonisesti itsekseen keittiön ruotsalaishenkisellä ruokapöydällä hamuten vienosti valoa. Timjami, se yrittää kovasti, vaikka kamppailu lähenee loppuaan.

DSC_0989

Yksinkertainen resepti kasvin tappamiseen on liikakastelu. Aloittelevakin viherpeukalo tietää, että kasvit eivät kasva ilman vettä, mikä saattaa helposti johtaa vedellä läträämiseen. Mutta kuka kertoisi, milloin valittuja yrttejä pitää kastella? Tässä asiassa olen luottanut sisäiseen puutarhurivaistooni: kun näyttää kuivalta. Vaikeimpia tapauksia ovat ne kasvit, jotka pitävät ’melko kuivasta’ kasvualustasta. Mitä se tarkoittaa? Oma vastaukseni on ’harvemmin kuin muita’. Melko epämääräistä, mutta toimii hyvin; Kastele kuivasta pitävää yrttiä joka toinen kerta, kun kastelet muita.

5. Muista koulia ja latvoa.
Jotkut yrtit pitää koulia taimivaiheessa, eli siirtää kasvualustalta omiin ruukkuihinsa. Kaupunkikodissa yrtit näyttävät tosin pärjäävän ihan vain kasvaessaan sulassa sovussa ruukkuun heitetyistä siemenistä. Sen sijaan latvomista ei kannata unohtaa, koska esimerkiksi korianterin täyskasvuiset lehdet täytyy poistaa, jotta kasvi menestyy. Useat yrtit kannattaa latvoa jo taimivaiheessa, koska latvominen takaa tuuhean lopputuloksen.

DSC_0987

Kuuluu saksien kolinaa. Vehreät lehdet pätkähtelevät puiselle laudalle. Joku puristaa ne kämmeneensä ja heittää pannulle. Metallinen ruukku nököttää ikkunalaudalla yhä ylväänä, vaikka sen urheasti kantama sydän on katkottu pieneksi silpuksi, ja jäljelle jääneet varret tönöttävät eleettöminä päältä harmaantuneessa mullassa. Niin päättyi kesä.

Loppujen lopuksi yrttien kasvattamisessa ei ole kyse muusta kuin harrastamisen ilosta. Vaikka yrtit ovat hyötykasveja, ei niiden avut riitä ruokkimaan nälkäisintä mausterakastajaa. Ja kun omia yrttejä kerrankin saa, ne totta vieköön maistuvat maukkailta, mutta jäljelle jää vain raato siitä, mitä monta kuukautta hoivasi.

Taustatiedot oman yrttitarhan pystyttämiseen on poimittu täältä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s