Onnenonkija

Suomen ensimmäinen blogimaailmasta kertova elokuva Onnenonkija kokoaa puoleentoista tuntiin tuhdin paketin blogosfäärin kliseitä ja narratiiveissä puhkiveivattuja perusratkaisuja.

Onnenonkija_pressi15Kuva: Helsinki-filmi

Mitä saadaan, kun yhdistetään blogibuumi, Instagram-vitsit ja sosioekonomisesti epätasa-arvoiset aikuiset, jotka silti vähän ihastuvat toisiinsa? Saadaan köyhän tytön ja rikkaan pojan rakkaustarina, joka ihme kyllä lähtee lentoon, vaikka päähenkilöiden kipinä valkokankaalla jää olemattomaksi.

Marja Aurora (Minka Kuustonen) hukkuu Lindorffin perintälaskuihin ja haaveilee vauraasta, blogikelpoisesta elämästä, kun taas paperiyrityksen miljoonaperijä Olavi (Olavi Uusivirta) haluaa irti rahan ohjailemasta, kapitalismin nöyryyttämästä systeemistä. Onnenonkija ei sentään sorru ryysyistä rikkauksiin -kaavaan, mikä lajityypin ja aiheen huomioiden olisi voinut olla hyvin mahdollista. Ongelmat eivät ratkea sillä, että blogin lukijamäärät saataisiin nousuun. Ongelmat ratkeavat romanttiselle komedialle uskollisesti rakkaudella, joka hioo päähenkilöiden särmät tylpiksi kulmiksi.

Olavi sysää luottotiedottoman Marja Auroran velanlyhennysasiat liikkeelle, ja jossain kohden elokuva onkin hetken kuin opetusvideo jälkiperinnästä toipuville pikavippeihin langenneille. Excel-taulukot eivät ole visuaalisesti seksikkäitä elementtejä varsinkaan, kun Takuu-Säätiön logot vilahtelevat samaan aikaan ruudussa kuin vahvistaakseen elokuvan opetussisältöä. Toisaalta rahaongelmat ovat todellisia, joten elokuva tarjoaa siten monelle samastumispintaa hahmojen jäädessä muuten etäisiksi.

Visuaalisesti elokuva kyllästetään liikkuvan kuvan lisäksi graafisilla elementeillä. Hashtagit, kommentit ja verkko-osoitteet pomppivat pitkin ruutua, mikä tuo lähinnä mieleen Disney Channelin esiteineille suunnatut ohjelmat pinkin ja valkoisen väri-ilotulitusta katsellessa. Vähempikin riittäisi.

Vähemmän on enemmän -mottoon on päädytty kuitenkin elokuvan loppuratkaisussa. Elokuva päättyy yllättäen jääden vaille loppuräjähdystä. Ongelmatilanteet ratkeavat itsestään ja lopputulemat esitetään tiivissä tahdissa. Kritiikistä huolimatta puolitoista tuntia kuluu vikkelästi ja viihtyisästi, vaikka huvi loppuukin lyhyeen.

On kuitenkin tarpeetonta syyttää Onnenonkijaa karrikoinnista, koska komediassa on lupa leikitellä ja liioitella. Elokuvasta kirjoitetuista muista arvioista voi havaita, että jotkut kriitikot (ks. esim. IL.fi 25.3.2016) tuntuvat unohtaneen kohderyhmän ja lajityypin. Ei, Onnenonkija ei ole yhtä hyvä kuin The Revenant. Se on selvää. Onnenonkija ei kuitenkaan ole kotimaisen leffavuoden heikoin tekele, vaikka seuraavassa blogosfäärielokuvassa kannattaakin raikastaa käsittelytapaa. Kaikkia netikettikarikatyyrejä ei tarvitse ympätä samaan 90 minuuttiin.

Onnenonkijan kompastuskivi ja tähtihetki kiteytyvät samaan ajatukseen. Blogikliseet huvittavat, mutta pilkkovat elokuvan samaan aikaan sarjaksi minisketsejä, joista on eheys kaukana. Elokuvateatterissa raikui kuitenkin ensi-illassa teinien hersyvä nauru Finnkinon salin kaijuttimien syöttäessä ääniaalloille Vilma Alinan elokuvassa käytettyä musiikkia niin, että korvat soi. Sellaiseksi myös elokuvan sanoma jää: irralliseksi toistoksi, joka jaksaa naurattaa. Ainakin hetken.

Kunniamaininnan voi antaa elokuvan markkinoinnille, joka pääsee jopa ironisen herkullisesti hyödyntämään Instagramia. Marja Auroran Instagram-tili osallistaa katsojia ja tuotteistaa elokuvan helposti lähestyttävästi. Tili on avattu viikko sitten, mutta varhaisempikin avaaminen olisi voinut toimia. Tili on kerännyt viikossa yli 1000 seuraajaa. Lisäksi myös bloggaajaporukoita on kierrätetty ennakkonäytöksissä.

Nyt vain on niin, ettei Marja Auroran sanottava riitä, vaikka Minka Kuustonen on ihana, ja on virkistävää nähdä kotimainen blogielokuva. Martsa, sun postaus jäi nyt silti vähän puolitiehen.

Onnenonkija elokuvateattereissa 25. maaliskuuta.

Instagram: #onnenonkija @onnenonkijamarjaaurora

Menetkö katsomaan?

Juttua päivitetty 28.3.2016 klo 16.37. Korjattu Takuu-Säätiötä koskeva piilomainontahuomio.

3 vastausta artikkeliin “Onnenonkija

  1. Hei,

    Ihan vaan tiedoksesi, kun juttusi sattui silmiin mediaseurannassa. Takuu-Säätiö sai itsekin tietää olevansa mukana Onnenonkija-elokuvassa vasta, kun leffa oli jo kuvausvaiheessa. Säätiö ei ole millään tavoin ollut vaikuttamassa käsikirjoitukseen, joten ihan kovin ”härskistä piilomainonnasta” ei taida olla kyse. Lisään vielä, jos et sattunut tietämään, että säätiö ei mainosta palveluitaan, sillä täysin RAYn tuella toimivalla sosiaalialan järjestöllä ei ole mainostamiseen varaa ja sillä riittää valitettavasti asiakkaita muutenkin. Sen verran ongelmavelkaantuneita suomalaiset ovat. Järjestö ei myöskään ole tehnyt toiminnallaan yhtenäkään vuonna voittoa, koska se ei tavoittele sitä.

    Hyvää kevään jatkoa.

    Juha A. Pantzar
    Toiminnanjohtaja
    Takuu-Säätiö

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s