Indokiinalaista apetta – Vietnamin herkut

Indokiinahan on itse asiassa ranskalaisten kolonialistien käyttämä nimitys alueesta, joka nykyään käsittää vähintään Vietnamin, Laosin ja Kambodzan. Wikipedia tietää kertoa, että Indokiina-nimi on peräisin siitä, että alue on sekoitus intialaista ja kiinalaista kulttuuria.

DSC_0431

Nyt on luvassa hyvin perinteistä lifestyle-bloggaamista: ”Tätä söin tänään Vietnamissa.” Sitä ennen kuitenkin sananen ruokailupolitiikastamme reissussa.

Syömme nälän mukaan, ja yleensä se tarkoittaa päivässä noin kolmea ateriaa, joista yksi on hotellimajoitukseen kuuluva aamupala. Koska kaikki on hyvin edullista, ruoan hinnalla ei ole väliä. Katukeittiöt tarjoavat kuitenkin useasti maukasta, aitoa ja halpaa ruokaa, joka on yleensä jopa parempaa kuin ravintola- tai kahvilapöperöt.

Hanoissa päivärytmi oli niin sekaisin, ettemme syöneet kuin aamupalan loppuajan mennessä nukkumiseen. Välipysäkillä Yen Baissa ryystimme nuudelisoppaa muutaman kerran ainoassa paikassa, jossa lihaton tilaus meni perille. Paikallisten voi olla vaikea ymmärtää vähäturistisilla seuduilla, miksi joku haluaa jättää aterian parhaan osan pois, koska liha symboloi voimaa ja vaurautta.

DSC_0426DSC_0065DSC_0063DSC_0060

Sapassa englanninkielinen menu on saatavilla liki jokaisessa ravintolassa – myös suosikkikaturavintolastamme, joka sijaitsee rakennustyömaan kyljessä syrjäisellä kujalla. Kolmen ruokalajin ateria maksaa kahdelta yhteensä noin neljä euroa.

Suosikkiruokalajeihini lukeutuvat nuudelisopat, joista parhaimpia ovat parsakaalia sisältävät keitokset. Myös tofupalat soija- tai tomaattikastikkeessa ovat maistuneet tällä matkalla erityisen hyvin. Menossa on ehkä pieni tofuhuuma, koska Kiinassa tofua ei ole ollut tarjolla juuri ollenkaan.

Vietnamin kuuluisuuksia, kevätrullia, olen napsinut maltillisesti, koska tuoreversioita ei saa kovin monesta paikasta, ja uppopaistetut pötköt ovat yksinkertaisesti liian rasvaisia.

Taivaan upottua pimeyteen testasimme myös paikallisten grillikujan. Neljä kasvisgrillitikkua ja kaksi liharisua maksoivat hirvittävät 90 000 dongia, eli vajaat neljä euroa. Se on täällä paljon ruoasta, josta ei tule edes täyteen. Samaan hintaan saa fine dining -paikasta neljän ruokalajin menun yhdelle.

DSC_0395DSC_0402DSC_0892

Tämä reissu on siitäkin ikimuistoinen, että olen onnistunut ilmeisesti nappaamaan ensimmäistä kertaa Aasian-reissulla vatsabakteerin.

Kotikadun raikas Katmandu maistuu taas helmikuussa.

En syönyt kuvissa esiintyvää kananpoikaa enkä lihasoppaa.

Maistuuko kaakkoisaasialainen ruoka sinulle?

2 vastausta artikkeliin “Indokiinalaista apetta – Vietnamin herkut

  1. Tulipas ikävä kunnon nuudelisoppaa! Maustekaapista löytyy kiinalaisia mausteita, joilla saa tutun maun keittoon, mutta eipä se yllä läheskään katukeittiösopan tasolle.

    Tykkää

    1. Kyllä se soppa vaan on paikan päällä ihan eri. Mika ei koskaan tee nuudelisoppaa just siks, että se haluaa säilyttää ne soppamuistot 😀 Parhaat aasialaismaut tulee tuoreyrteistä muuten!

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s