Nuotin vierestä

nuotin vierestä
Kuvakaappaus Nuotin vierestä -elokuvan virallisesta trailerista. (FremantleMedia Finland)

1. tammikuuta ensi-iltansa saanut Nuotin vierestä on Lauri Nurksen ohjaama karaokepainotteinen draamakomedia, joka kuljettaa katsojan romantiikasta ahdistukseen ja suruun Kotkan merellisissä maisemissa. Lopussa odottaa lämpö ja tasapaino, mutta sitä ennen Johanna Hartikaisen käsikirjoitus tarjoaa helmeilevää dialogia.

Elokuva kertoo hysteerisestä insinööri-Artosta (Riku Nieminen), jonka painajainen on toteutumassa, kun leskeksi jäänyt äiti Leena (Leena Uotila) päättää rohkaistua karaoken SM-kilpailuihin Kotkaan. Samoissa maisemissa lomailee Arton lapsuudesta tuttu koulukiusaaja, nykyinen työtoveri ja karaokevihaaja Rainesalo (Antti Luusuaniemi). Kotona Artoa odottaa takakireä Marjukka-vaimo (Pihla Viitala). Karaokekisoissa Artoa sen sijaan odottaa yllätys: hurmaava karaoketuomari Susanna (Essi Hellén). Tästähän voi jo päätellä jotakin juonesta.

Mistä Kymenlaakson rivieralla voi ahdistua? Nuotin vierestä -elokuvan vahvuus on pistävän dialogin ohella toimiva draamankaari ja tunteiden kirjo. Arton ja Leena-äidin tarina on kaunis, vaikka se esitetään huumorin keinoin. Elokuva käyttää hyväksi myös takaumia, joita ovat perheen 80-luvun kotivideot. Kotivideoilla loistaa nuorena Leenana Leena Pöysti, jonka ilmaisu ja roolihahmon olemus on ajan henkeen sopivaa: vähän hölmöä, mutta siihen aikaan vallankumouksellista.

Nuotin vierestä yrittää todennäköisesti kertoa, että luopuminenkin voi olla kaunista, ja siitä voi seurata jotakin hyvää. Ei välttämättä parempaa, mutta vähintään yhtä hyvää. Hetkessä eläminen ei ole välttämättömyys, mutta joskus kannattaa riipasta kunnon limukänni, niin voi tavata esimerkiksi Susannan.

Erikoismaininnan ansaitsee Uotila, jonka roolityö on mutkatonta ja taitavaa. Leena Uotilan repliikit sisältävät elokuvan parhaimmat heitot, mutta myös hänen sanaton ilmaisunsa ja eletyönsä tuovat lisäarvoa suoritukseen. Kuinka velmu äiti Artolla onkaan!

Teurastetulta mustakarhulta näyttävä karvaneuleeni täyttyi kyynelistä. Pyyhin ne poolokaulukseen, ettei naapuripenkin setä huomaisi. Ja joku vielä sanoo, etteivät suomalaiset osaa tehdä elokuvia. Minkälaisia elokuvia pitäisi sitten tehdä? Aina ei voi sotia, eikä robotteja ole oikeasti olemassa.

Mitä pidit?

Yksi vastaus artikkeliiin “Nuotin vierestä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s