Maisterislikasta tyhjäntoimittajaksi

Akkamedian äänen on tilapäisesti vaimentanut opiskelu ja flunssa. Hiljaiselo päättyy pian, mutta sitä ennen kannattaa lukea eteenpäin, niin Suomen akateeminen maailma saattaa aueta paremmin.

Opiskeluaiheestahan itse asiassa koko blogi lähti liikkeelle. Ei sinänsä ihme, koska tänäkin syksynä olen tahkonnut 45 opintopistettä.

Kun aloitin yliopiston, kuvittelin sen olevan jotakin suurta, älymystölle tarkoitettua elämänopastusta. Kandivaiheen rullatessa eteenpäin valkeni, että opiskelu jatkuu akateemisessa ympäristössä kohtuullisen leppoisasti. Jos en olisi käynyt viestintälukiota, tilanne olisi voinut olla toinen. Siksi aloin odottaa suurta mullistusta tapahtuvaksi maisteriopinnoissa. Onko taivas repeytynyt ja käsittämätön sivistys laskeutunut ylleni tänä syksynä?

DSC_1595

No ei ole. Arvostan silti koulutusta, ja aion pitää todella suuret pippalot valmistuttuani. Kutsun kirjaimellisesti kaikki läheiseni vauvasta vaarin. Sitten vietetään ylioppilasjuhlat 2.0. Ylioppilasjuhlani olivat kyllä mahtavat, ja kaikki viihtyivät mielettömien tarjoilujen parissa, mutta Pro gradu -työ kourassa vien homman täysin uudelle tasolle.

Takaisin aiheeseen. Tämä syksy ei ole ollut helppo. Se on kuitenkin opettanut, että paineensietokykyni on ennallaan. Äärimmilläni olen parhaimmillani. Kuulun joukkoon, joka suorittaa ensimmäisenä aloittavana ryhmänä uuden opintosuunnitelman mukaan maisteriopintoja. Opintoja on muutettu enemmän työelämään tähtäviksi, kansainvälisemmiksi ja ryhmäkeskeisemmäksi.

Työelämää edustavat valinnaiskurssit, joita saa käydä oman mielensä mukaan ideoinnista toimitustyön johtamiseen. Englanninkielisiä pakollisia kursseja on kaksi, ja ryhmätöitä hirvittävä kasa. Pystyn toimimaan ryhmässä, mutta maisterivaiheen tarkoitus ei ole muistuttaa SPR:n läksyhelppiä. Kaikki eivät pysty olemaan paikalla tai sitoutumaan ryhmätöihin.

Jaarittelut siitä, minkä pitäisi olla toisin, eivät kuitenkaan kerro siitä, mitä opinnoissa oikeasti tapahtuu. Jääkö kaikilla gradu kesken? Uuvuttavatko tutkimuskurssit jo alkumetreillä? Onko jokainen kurssityö pienoismallin väitöskirja?

Koita pysyä perässä. Seuraavaksi luettelen jokaisen kurssini sisällön havainnoillistaakseni sitä, minkälaisella vaivalla maisteripaperit irtoavat. Näiden lisäksi täytyy suorittaa vielä kolme valinnaiskurssia, yksi tutkimuskurssi ja graduseminaari Pro gradu -työn ohella.

  1. valinnaiskurssi 5 opintopistettä
    Läsnäolo, luentopäiväkirja ja essee
  2. oman alan valinnaiskurssi 10 opintopistettä
    Läsnäolo tapaamisissa ja noin 50 tutkimus- ja lehtiraporttia
  3. tutkimuskurssi 10 opintopistettä
    Läsnäolo, neljä viikkotehtävää, kaksi esseetä, yksi raportti ja lukupiiritapaamiset sekä seminaariesitys
  4. valinnaiskurssi verkossa 5 opintopistettä
    Kahdeksan viikkotehtävää, joista kolme isoja esseitä ja lisäksi kuusi vertaisarviointia
  5. valinnaiskurssi 5 opintopistettä
    Läsnäolo, tentti, seminaariesitys ja essee
  6. valinnaiskurssi 5 opintopistettä
    Seitsemän verkkoluentoa, luentotentti ja kirjatentti
  7. kansainvälistymiskurssi 5 opintopistettä
    Läsnäolo, ryhmätyö ja luento- ja kirjatentti

Huomenna painan sormeni viimeistä kertaa hetkeen Lenovon kylkeen, ja naputan viimeiset esseeni kokoon. Melkein jo maistan valmistujaisboolin.

Ylitsevuotavaa ylpeyttä taannoin jututtamani tuttavamme kasvoilla en silti ymmärrä: ”Se tuntu niin hyvältä. Että oon meidän talon ensimmäinen maisterislikka.” Tähän sopii takavuosien teinitrenditermi. So?

Lisää opiskeluaiheita voi lukea täältä.

Mättääkö maisteriopinnoissa mielestäsi jokin?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s