Vesala: Tequila

tequilaKuvakaappaus Spotifysta.

Vesalan Tequila johdattelee autenttiseen tunnelmaan artistin uusille kotiseuduille palmujen reunustamille rannoille auringon paahtamien katujen kupeeseen. Lokaluun loppupuolella julkaistussa ensisinglessä kuuluvat myös kaktukset ja kuparinpunaiset kanjonit, vaikka niiden maantieteellinen sijainti onkin yleensä toisaalla.

Tequila on kiehtova sana. Se on oiva valinta kappaleen nimeksi myös siksi, että toiseus ja eksotiikka viehettävät, mutta samalla vierasperäinen sana sopii myös suomalaiselle kielelle. Kappaleen teema ei tosin ole tequila, vaikka se tarjoaakin rungon kertosäkeelle maalaamalla kuvan pienestä hetkestä, jonka kuulija voi paikantaa elokuvista tuttujen kirkuvien valotaulujen ympäröimiin motelleihin. Hitchcockin tunsi ne.

Motellissa jossain saat kaataa mun napaan tequilaa.

Kaikki laulavat rakkaudesta, ja mikäs siinä. Lanadelreymaisesti tulkitseva Vesala on kietonut vaikean ja intohimoisen rakkaustarinan matkateemaan: autoiluun ja kotimaan kaipuuseen. Tequilassa todetaan toisen olevan ”mun nouseva aurinko ja mun ainoa kotimaa”. Se on aivan järkyttävän kauniisti sanottu, vaikka lopussa valaiden laulun siivittämänä päästään jyvälle totuudesta: ”Luottaen lepäämään vahingoitettu jää.”

Tequilan draamankaari on täydellinen. Kappaleessa ajetaan kovaa ”rantoja pitkin läpi koko maan”. ”Mihin vaan”. Kappale alkaa verkkaisella köröttelyllä ja kiihtyy loppua kohden kuin ylienerginen, vanha ja vähän rohiseva peltilehmä, mikä lienee tarkoituskin. Lopussa sammuvat auto ja ihmiset. Haikean kaunis melodia viheltää tarinan kanssa samaan tahtiin, mikä tekee kappaleesta kokonaisuuden, jossa olisi aineksia romaaniinkin. Aika paljon sanottu reilusta kolmesta minuutista.

Entä ne kaktukset ja kanjonit? Villitsi tulkitsien uskon Tequilassa matkaa tekevien pysähtyvän ”varteen tien seisakkeen” siellä, missä kanjonit ulottuvat silmän kantamattomiin. Lähistöllä on ehkä kaktuksia. Ja jos ei ole, niin onhan aito tequila ainakin tehty kaktuksista. Pysähdyspaikalla on armoton paahde. Kuuntele vaikka.

Viisi tähteä ****

On vaikea olla ottamatta kantaa Vesalan taustaan, vaikka taiteilija ansaitsisi puhtaan alun. Yleensä artistit jättävät pois sukunimensä, mutta Paula Vesala päätti toisin. Nähtäväksi jää, oliko päätöksestä hyötyä; Vesala tulee todennäköisesti kantamaan etunimeään mukanaan tahtomattaan. Ainakin pelkkä sukunimi kuulostaa jonkinlaiselta instituutiolta: kaupunginosalta tai toimintakeskukselta. Ja äijämäiseltä. Pitääkö tässä nyt vetää jokin sukupuolikortti kehiin?

Kuuntele Tequila tästä tai Spotifystä.

Tuliko PMMP:tä ikävä?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s