Chisu: Polaris

chisu1Kuvakaappaus Spotifysta.

Ollaan pohjoisessa, muttei Pohjolassa. Liikutaan idässä, muttei itämaissa. Ollaan onnellisia ja vahvoja, mutta tehdään se tyylikkään tummasävyisesti. Näissä tunnelmissa kelluu Chisun neljäs albumi Polaris.

Chisu on niitä artisteja, joiden albumeihin ihastuu heti, mutta osa kappaleista vaatii muutaman kuuntelukerran todellisen rakkauden syttymiseen. Polariksella ei ole vaikeita raitoja, mutta pari turhaa rallia on eksynyt uudelle mestariteokselle. Onni ja Kun lähden sekä singlelohkaisut Ihana ja Tuu mua vastaan edustavat levyn heikointa osastoa. En tiedä, mitä mittareita on käytetty valittaessa kaksi viimeksi mainittua ensimmäisiksi singleiksi. Sekä syvempiä että radioystävällisempiä kappaleita olisi ollut tarjolla. Albumin toinen kappale Tähdet on varma radiohitti.

Levyn tumma sävy toimii. Polariksen tummuus on Pohjolan sinistä, pieniä kristallinsirpaleita ja koleaa ilmaa, jossa hengitys tiivistyy savunkaltaiseksi. Mielikuvat konkretisoituvat kappaleissa, jotka ovat samanaikaisesti täynnä uhmaa, iloa, haikeutta ja päättäväisyyttä. Tarinoiden monitasoisuus tulee esiin vähitellen. Se on Chisun valttikortti.

Polaris on matka syntymästä kuolemaan. En tarkoita fyysisiä tapahtumia, vaan maailman, parisuhteen, pienten ja suurten asioiden alkua ja loppua. Loppu ei ole haikea, vaan sitä syntyy jotakin uutta. Niinhän tähdellekin käy. Vakavasta tematiikasta ja tummista sävyistä huolimatta Chisu on säilyttänyt leikkisän poljennon osassa kappaleista, esimerkiksi neljännessä veisussa Anna askeleen viedä ja toiseksi viimeisessä kappaleessa Sulle sydämeni annoin. Ontot laululeikkirallatukset ovat onneksi jääneet pois. Joku raja hauskanpidolla. Vakavuus täytyy hoitaa kunnolla.

Vakavuuden ohella Chisu käsittelee rakkautta taitavasti. Tällä kertaa myös universaalisti yli sukupuoli- ja ikärajojen. Kappaleista voi kuulla myös varttuneemman väen ääneen; Aiemmilla albumeilla sukupuoli ja ikä ovat kuuluneet lyriikoissa huomattavasti voimakkaammin ja heijastaneet pitkälti artistia itseään. Anna askeleen viedä ja Sulle sydämeni annoin ovat perisuomalaisia tarinoita rakkaudesta. Se on aina rajatonta.

Kolme koskettavinta

”Aina pohjan Polaris sua kutsuu kotiis, vaik’ käännät kasvos etelään, tiedä, siellä se vielä väräjää, sua pohjan Polaris, ain’ kutsuu kotiin.”
(Polaris)

”Tänä yönä valta on mun, ja mä jaan sen kanssasi sun, tehdään se oikein, viedään hyvään eikä pahaan, vaihdetaan omaisuudet yhteen onnenrahaan.”
(Tähdet)

”Tanssikenkäs jalkaan laita, silitä sun kauluspaita, kotimatkalla voi vielä lempi tulla, tyrmätä sut kuusinolla, mut varovasti drinkin kanssa, aito rakkaus kun ei synny humalassa.”
(Anna askeleen viedä)

Kuuntele Polaris, Tähdet, Anna askeleen viedä, Tabu, Sulle sydämeni annoin
Jätä väliin Tuu mua vastaan, Ihana, Onni, Kun lähden

Neljä tähteä ****

Chisun näkemykset Polaris-albumin kappaleista voi lukea täältä.

Mikä on mielestäsi Polariksen miljöö?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s