Tv-teemaviikko alkaa: Kotimaista kulttuurituotantoa pitää tukea

Minullakin oli vaihe, jolloin kaikki kotimainen oli paskaa. Sitten menin radioon töihin, ja pääsin seuraamaan kotimaisten elokuvien pressinäytöksiä ja tekemään haastatteluita (iik!!) näyttelijöistä ja ohjaajista. Ensimmäinen näytös oli Vares-sarjan Sukkanauhakäärme. Tuntui mielettömältä istua liki tyhjässä elokuvateatterissa muutaman toimittajan kanssa. Tuntui mielettömältä tehdä elokuvasta arvio, vaikkei se minusta vielä ammattikriitikkoa tehnytkään.

Kulttuurituotannon ongelma on se, että ihmiset ottavat viihteen liian vakavasti. Eniten se heijastuu kotimaiseen tuotantoon. Suomalaiset elokuvat ja sarjat poljetaan maanrakoon, koska niitä verrataan ulkomaiseen tuotantoon. Mitä veikkaat, kummalla oli isompi budjetti: Titanicilla vai Pahoilla pojilla? Epätasa-arvoinen asetelma näkyy elokuva-arvioissa ylipäätään; Kevyttä komediamäiskettä verrataan 10 Oscarin arvoiseen historialliseen draamaan.

Objekteja ei voi laittaa mielivaltaiseen järjestykseen. Komediaa ei tehdä samoilla raameilla kuin draamaa. Romanttiselta chic lit -elokuvalta ei voi vaatia samaa kuin scifiltä. Vai tuliko mieleen nillittää avaruusolioiden puuttumisesta ranskalaisesta muotiliikkeestä, jossa on parhaillaan menossa kolmiodraama? Sama pätee myös kotimaisen ja ulkomaisen erotteluun. Kotimainen tuotanto harvoin pääsee kuvaamaan Papuan rajalle sankaritarinaa, vaan on lähdettävä Savukoskelle rymistelemään korpimetsään.

Minä en ole isänmaallinen, mutta tuntuu ikävältä kuunnella suomalaistuotannon mollaamista. Niillä raameilla, jotka meille on suotu, on yksinkertaisesti vaikea päästä samaan kuin miljardibisneksessä. Se ei kuitenkaan tee kotimaisesta tuotannosta surkeaa. Se vain kilpailee omassa kategoriassaan. Harmillisinta on se, että kotimaisen kulttuurituotannon merkitystä ei ajatella taloudelliselta kantilta lainkaan. Arvatkaa mitä? Oman maan kulttuurituotannon tukeminen luo työpaikkoja – kotimaahan. Kuuluisat ’hömppäammatit’, kuten näyttelijä, ohjaaja, maskeeraaja, kuvaaja ja puvustaja saavat painaa hommia ihan vain siksi, että Suomessa tuotetaan taidetta.

Ottaen huomioon sen, että Suomen itsenäistymisestä on alle sata vuotta, tuntuu lähinnä huvittavalta, että suomalaiset ovat unohtaneet, kuinka etuoikeutettua on saada nauttia kulttuuria omalla kielellä. On ylipäätään hölmöä, että ajatus on sivuutettu täysin, vaikka usein jaksetaankin kiukutella siitä, kuinka tiettyjä kieliä ei tarvitse opiskella, koska ne ovat historiaa. Historian laita tosin on se, että olisi mahdollista, että meille suomi olisi vähemmistökieli, jolla ei edes tuotettaisi kulttuuria. Koska se olisi rahvasta. Nykykielellä ilmaistuna noloa.

Minä olen kärttyinen yhteiskuntatieteilijä, mutta olen silti hoksannut, ettei kaikkea tarvitse ottaa vakavasti. Mosku ei ole Jürgen Habermas tai Frodo, eikä Sinkkulaivasta koskaan tule Titanicia. Nauttiminen on sallittua. Laita tv päälle, kaada lasiin punkkua, ja nosta jalat pöydälle. Kohta se alkaa…

Näiden pohdintojen siivittämänä tällä viikolla vietetäänkin blogissani tv-teemaviikkoa. Pysykää kuulolla!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s