Miltä pääkonttori näyttää?

Teitä on varmasti viime aikoina askarruttanut, minkälaisessa ympäristössä tätä tuhansien ihmisien kohtaamispaikkaa ja suuren luokan markkinakanavaa, eli Akkamediaa, tuotetaan. No, skandinaavista raikkautta ja mystistä fengshuita henkivässä työhuoneessa Länsi-Tampereen vauraalla alueella suloisessa vuokrakodissa.

31

Työhuone on paikka, joka on vain ja ainoastaan minun. Sinne ei ole edes henkilökohtaisella kodinhoitajallani asiaa muuta kuin silloin, kun hän toimittaa postin työpöydälleni. En saa postia juuri koskaan. Työhuone on kovan luokan mediatalo pienoiskoossa. Täällä isketään maailmalle kaikki blogiteksteistä huippusalaisiin journalistisiin projekteihin. Tämä on paikka, jossa viini maistuu tavallista makeammalta.

32

Jotta en hukkuisi työsarkaan, tarvitsen jonkun elementin muistuttamaan minua rauhoittumisesta. Ne ovat arvokkaat koruni. Suosin erityisesti pohjoismaista designia – tässäkin. Aalto-vaasi on nielaissut sisäänsä ruotsalaisia, Aasiassa tuotettuja eettisiä fair trade -koruja, alennusmyyntisaaliita muotiliikkeistä ja tietenkin tärkeän kiinalaisen peilin, jonka upea muotoilu melkein hikoiluttaa.

Hikoilla ei tarvitse pelkillä koruilla, sillä tehokkaan työskentelyn tukena poltan kynttilöitä. Kynttiläkentällä teinkin mullistavia ja terveellisiä muutoksia tänä syksynä. Siirryin tavallisista kynttilöistä led-kynttilöihin. Ei savua, ei vaaraa! Nämä hitech-kapistukset poimin muutamalla eurolla skandinaavisen muotoilun kehdosta, eli Jyskistä.

33

Skandinaavinen muotokieli on avainasemassa myös lamppuvalinnoissani, joita olenkin esitellyt kotiteksteissäni aiemmin. Tämän ruotsalaisen design-kapistuksen nyppäsin mukaani eräästä hallimaisesta liikkeestä, joka esittelee jopa dadaistisia kokonaisuuksia. Dadaismia olen yrittänyt toteuttaa hyödyntämällä mielikuvitustani. Olisitko uskonut, että tämä taloushallinto-osastonani toimiva, avantgardistisesti muotoiltu boksi on oikeasti tahkolleen käännetty minikasvihuone, joka on hankittu samasta liikkeestä kuin lamppu?

34

Suosin myös puhtaasi kotimaista. Eräästä keskustan lähellä sijaitsevasta tavarataivaasta poimin viime jouluna alennuksesta muoviset, pitsisomisteiset ruukkuihanuudet, jotka on tuotu sisämaakaupunkiimme luultavasti Aasian-markkinoilta. Ne kätkevät kätevästi kolkot johdot ja hömpät askartelutavarat. Ja kyllähän purkkien pitsireunat nuolevat esteettistä silmääni.

35

Palatakseni vielä ruotsalaiseen muotoiluun rakastuin työhuoneeni visuaalista järjestystä dominoivaan kaappiin kahdessa osassa. Kuulostaa erikoiselta, eikö vain? Hankin ensiksi paljaan, valkoisen hyllyn, joka suorastaan huusi minua luokseen suoraviivaisella muotokielellään. Puolen vuoden päästä huomasin, että kaappiin voi hankkia myös erilliset ovet. Ovet maksoivat yhdessä enemmän kuin kaappi, mutta se kertoo vain siitä, kuinka laadukkaat kuvassa näkyvät kumisevat muoviovet ovat. Kaapissa säilytänkin tärkeitä papereitani ja kirja-aarteitani, jotka nekin ovat muuten hyvin moni skandinaavista tuotantoa.

36

Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä, tarjoilen tänä iltana vielä lämminsävyisten kuvien lisäksi työhuoneeni kruunun: valkoiset Teresia-verhot. Tämän tarkempaa työtä ei matalapalkkaisena voi tehdä; harva nimittäin pystyy tahkoamaan seitsemän euron verhoja ison korporaation käyttöön tuosta noin vaan! Itselläni sellainen menisi sluibailemiseksi, ja tuntipalkkaki olisi liki kaksi kertaa suurempi kuin verhojen hinta. Kiitos teille, käsityöläiset!

37

Ihanaa viikonloppua! Itse painun mökille, joka on skandinaavinen hirsitaideteos.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s