Valejuustojen tiellä: vegaaninen mac and cheese

Pehmeän, kermaisen ja suolaisen kaipuun iskiessä voi surauttaa pähkinät mausteineen tasaiseksi massaksi ja heittäytyä jenkkityyliin mac ’n’ cheesen överiin makumaailmaan. Tai sitten tehdä ihan vain kiltisti kotikutoisen lasagnen.
DSC_0013DSC_0014 (3)

Vegaaninen juustokastike

noin neljä annosta tai yhteen lasagneen

yksi punainen paprika paahdettuna ja kuorittuna | 3 rkl ravintohiivahiutaleita | 2,5 dl kasvislientä tai itse maustettua vettä | suurustamiseen 2 rkl jauhoja ja 2 rkl vettä
1 rkl dijon-sinappia | 0,5 tl paprikajauhetta | 0,5 tl kurkumaa |
0,5 tl suolaa |1 rkl tomaattipyreetä | 100 g cashewpähkinöitä liotettuina yön yli tai pikaisesti keitettyinä | 1 tl chilijauhetta | 1 tl valkosipulijauhetta | kaksi valkosipulinkynttä | yksi iso sipuli pilkottuna

Huh, mikä ainesosaluettelo! Ei kuitenkaan hätää. Järkevillä esivalmisteluilla kastike valmistuu yllättävän nopeasti.

Alkuperäinen resepti on poimittu Tasty-Youtube-ruokasivuston ohjeesta, johon on ympätty lapsille sopivia vegaaniaterioita. Ymmärrän aivan täysin, miksi vegaaninen mac ’n’ cheese on otettu pätkään mukaan, sillä vauvanruoaltahan lopputulos sitten maistuu ja tuntuu, vaikka reseptiä muuntaisikin alkuperäistä tujummaksi.

Juustokastikkeen maku tosin on yllättävän aito, vaikka eihän tällaisen juustoa iät ja ajat karttaneen ruokahipin mielipide varmasti paljon paina. Joka tapauksessa makumielleyhtymät olivat sen verran voimakkaita, että kastikkeen lusikoiminen makaronimössön kanssa teki tiukkaa.

Sitten tuli salamanisku – ja keksin, mihin kastiketta voi käyttää. Niinkin mielenkiintoiseen arkiruokaan kuin lasagneen nimittäin! Vegaanilasagnet kärsivät yleensä kuivuudesta tai siitä, etteivät ne oikein maistu kuin tomaatilta, jos mielii välttää kaiken maailman kasvirasvavalmisteita.

Valmiina surauttamaan samettinen valejuustokastike?

1. Laita edellisenä iltana cashewpähkinät kylmään veteen pehmenemään. Vaihe on sikäli tarpeeton, että cashewpähkinät voi aivan hyvin myös keittää, jolloin niistä tulee yhtä pehmeitä ja helposti käsiteltäviä. Keittäminen vie puolisen tuntia, eikä pähkinöitä tarvitse edes valvoa.
2. Kuullota pilkottu sipuli ja murskatut valkosipulinkynnet.
3. Paahda yksi punainen paprika lohkoina uunin keskitasolla 225 asteessa. Paahto on valmis, kun kuori on hieman tummunut ja kupruinen. Revi tummunut kuori irti.
4. Laita cashewpähkinät, sipulit ja paprika kulhoon, ja mittaa mukaan mausteet: ravintohiivahiutaleet, tomaattipyree, kurkuma, suola, paprika, sinappi, valkosipulijauhe ja chilijauhe. Lisää mukaan kasvisliemi.
5. Surauta seos tasaiseksi joko monitoimikoneessa tai sauvasekottimella työstäen. Sauvasekottimella soseuttaminen kestää aavistuksen pidempään, mutta samettisen lopputuloksen saamiseksi kannattaa huristella kaikessa rauhassa, kunnes koostumus on kasvissosekeittomaisen pehmeä.
6. Sekoita vehnäjauhot ja vesitilkka keskenään.
7. Kaada kasvissose kattilaan ja kiehauta pikaisesti. Kaada vehnäjauhoseos nauhana soseen joukkoon, ja sekoita, kunnes kastike paksuuntuu.
8. Jos haluaa tehdä vegaanista mac ’n’ cheesiä, voi kastikkeen joukkoon kaataa suoraan keitetyt makaronit. Muutoin jatkokäsittelyosoite jäähdytyksen jälkeen on ilmatiivisrasia.

Mihin muuhun vegaanista juustokastiketta voisi käyttää? Suositko ennemmin täysin kasviksista tehtyjä tuorekastikkeita vai luotatko kasvirasvasta tehtyihin maitotuotteiden korvikkeisiin?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Välähdyksiä viikolta

Yksi rikkinäinen astianpesukone, neljä syötyä parsatankoa, yksi jumissa oleva rintalihas ja kaksi parvekkeella nautittua kevätiltaa. Ei yksiäkään päiväunia, mutta sentään monta hidasta aamua.
DSC_0006DSC_0007 (2)DSC_0005 (2)DSC_0001DSC_0023 (3)DSC_0002DSC_0004 (3)DSC_0003 (2)Viikko rullasi mukavasti eteenpäin – ihan kirjaimellisesti, sillä joogarullailin kangistuneita lihaksiani auki. Siinäpä alkuviikon hurjimmat käänteet! Seesteisen arkemme keskeytti kuitenkin sekä päätön kevätsiivousvimma että astianpesukone, joka ilmaisi harvinaisen selvästi, että pesut on nyt pesty. Sopivasti suursiivouksen ja ensimmäisen valkoviinilasin jälkeen. Vielä, jos muistaisi ostaa tiskiharjan ja jaksaisi valjastaa sen palvelemaan siihen asti, että uusi kone saapuu.

Astianpesukone-episodissa vältyttiin onneksi vahingoilta, joten sen jälkeen oli vielä mahdollista nautiskella kevätillasta parvekkeella. Katsella, kuinka Särkänniemeen syttyivät valot ja kuinka humalaiset hoippuivat kaduilla. Ne, jotka eivät niin päissään olleet, jäivät neuvottelemaan kadunkulmaan siitä, mihin jatketaan. Oli rauhoittavaa nähdä, miten yhtäkkiä vilkastunut kaupunki tuntui niin turvalliselta. Eikä yksi hajonnut masiina tuntunut enää miltään. Niitä saa kaupasta uusia niin monta kuin kotiin jaksaa kantaa. Toistaiseksi yksi riittää. Loput rahat voi käyttää keväästä nauttimiseen, sellaiseen kokonaisvaltaiseen kevätintoon: siivousaineisiin, puistoruokailuihin ja pitsitöppösiin.

Keväältä tuoksuvat arkiviikot ovat taatusti vuoden parhaimpia, mutta odotan silti sitä maanantaiaamua, kun Braunin kello onkin aivan hiljaa. Osaakohan se äännellä neljän viikon vaitiolon jälkeen enää ollenkaan? Se selviää kesäkuussa.

Kiinnostavatko arkitekstit vielä? Mitä haluaisit lukea?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Vanhojen unelmien kaatopaikalla ei tehdä rahaa

Kirpputorilla vain mielikuvitus on rajana. Yleensä mielen huimimmat salat näyttävät kuitenkin tulevan ilmi myyntiin asetettujen tuotteiden laadussa ja hinnoittelussa. Miksi kasata pöytä täyteen sontaa, vaikka voisi oikeasti kierrättää hyvin ja viisaasti?
DSC_0026DSC_0027DSC_0025 (2)DSC_0033 (2)DSC_0031Viidenkympin vihanneslaatikko olohuoneen nurkkaan vai sittenkin narulla yhteen sidotut kirjat koristamaan yöpöytää? Ripottelisiko pieniä pöllöjä pitkin kämppää? Ehkä täytyy tyytyä kylttiin, jossa lukee – onneksi – siistillä fontilla Metallisorvaamo.

Minä en ostaisi mitään edellä mainituista. Olisi hienoa olla viimeisen päälle ekoihminen, joka hankkii kalsarinsakin kierrättynä, mutta valitettavasti en pääse sille tasolle – kun en pääse edes ostoksille kirpparille. Vanhan tavaran haju etoo, vaikka eihän kirpputoreilla ja kierrätyskeskuksissa pelkkää jätettä myydä. Enhän itsekään kärrää myyntiin mitään oksettavaa, vaan myyn edullisesti laadukkaita, käyttämättömäksi jääneitä tuotteita. Myyn noin kerran vuodessa rojujani itsepalvelukirpparilla kuuden päivän ajan, ja yleensä lopputilityksessä käteen jää pöytävuokran jälkeen jotakin sadan ja kolmensadan väliltä.

Kaikkiin nykyaikaisen kirpputorin henki ei valitettavasti ole ehtinyt sujahtaa. Puiset hyllyt ovat usein täynnä aarteita menneiltä vuosikymmeniltä, mutta ikävä kyllä aarteen arvo on usein ehtinyt laskea melkoisesti ostohetkestä. On turha myydä tahraantunutta sohvaa neljälläsadalla. Vaikka se olisi Sanelma-mummun perintökalu, ostajaa eivät mummin kalleudet kiinnosta. Oma luokkansa ovat myös likaiset ja rikkinäiset tuotteet. Ja tietysti täysin hyödyttömät tavarat. En vain ymmärrä, kuka ostaisi posliinisiilejä kirpputorilta. Siiliesinekeräilijöitä on varmasti maailmassa useita, mutta millä todennäköisyydellä sellainen osuu omaan myyntijaksoon?

Kirpparilla haisee vanhuus syystä, sillä jo pienellä vilkaisulla näkee, että hyllyille on järjestelty monen kuolinpesän jäänteet. Se, mitä voi, kannattaakin kierrättää, mutta raja on osattava vetää johonkin. Pitää osata päästää irti ja ymmärtää, ettei kaikesta voi nyhtää rahaa. Eläkööt mummut muistoissa, ei kirpputorin hyllyllä pinttymässä.

Järkevän kirpputorimyyjän pikaopas:

  • Kirpputorin perimmäinen tarkoitus ei ole tehdä rahaa vaan kierrättää tavara uuteen osoitteeseen. On kurjaa rahastaa lannalla. Myyntivoitto syntyykin yleensä aidosta halusta päästä eroon hyvästä tavarasta ja löytää niille uusi koti.
  • Tuotteet pitää hinnoitella niin, että kotiin palaa tyhjin käsin. Kun hintataso on matala, pääsee pöydälle kannetuista kamoista myös eroon. Huono ei liiku mihinkään edes ilmaiseksi.
  • Ostajaa ei kannata aliarvoida. Jos aikoo myydä kummallista roinaa, täytyy pohtia tarkkaan, mitä ihmiset keräilevät. Kuinka moni haluaa nuhjuisen vaasin kotiinsa? Entä 90-luvun teknisen matematiikan oppikirjan?
  • Kukaan ei käy rumasti somistetulla ja siivottomalla kojulla. Asettele tavarat siis kauniisti ja siivoa säännöllisesti!
  • Rahankiilto silmissä ei synny kuin tappiota. Jos haluaa tehdä rahaa, kannattaa alkaa jonkin kaupaksi menevän tuotteen jälleenmyyjäksi. Tai tehdä jotakin ihan muuta.

”Älä myy mitään sellaista, mitä et itse ostaisi edes ajatuksen tasolla”, sanoi paskanruskea patsas, joka kuolemalta haisevan kirpparin perähyllyllä istui.

Mitä ostat kirpputoreilta? Mitä myyt? Sorrutko härskiin hinnoitteluun?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Noin neljän päivän uutiset

Viis Turun massapuukotusoikeudenkäynnistä ja Brother Christmasin taloussotkuista! Palstoilla puhuttavat enemmän muut aiheet. Pitkälti tosin siksi, että osassa uutisissa kommentointi on estetty, mutta ei takerruta siihen, koska siihenkin on syynsä. Tällä viikolla valtakuntamme on kohahtanut kaiken pahan lisäksi seuraavista aiheista:
daily-paper-464015_960_720Kuva: Pixabay

Tampereen keskusta muuttui Bangkokiksi. Täysin hulvatonta! Nyt naurattaa niin, että vatsanpohjassa kipristelee. Voi, kun ilo kantaisi arkipäiviin asti, ja osaisin nauttia jokaisesta pysähtyneestä hetkestä, jonka tietyömaat minulle tarjoavat. Onneksi elämässä ei kuitenkaan ole aina niin kiire, ettei ehtisi taapertamaan kiertoreittiä tai kyhjöttämään liikennevaloissa laittoman pitkään. Bangkokin keskustaa en ole nähnyt, mutta ei Hämeenkadun itäpäätä voi ainakaan Hanoin tai kiinalaiskaupunkien vilskeeseen verrata. Moinen vertaus vasta naurattaisikin.

Temppari-saarella kuohuu. Uutisesta ja päivästä toiseen. Temptation Island ei ole vaikuttanut elämääni mitenkään ennen tätä viikkoa, mutta kuluneella viikolla ohjelman uutisointi on nostattanut verenpaineitani oikein kunnolla. En vain kestä täysin pönttöä viihdettä ja vielä pöljempää kommentointia. Ketä ihan oikeasti kiinnostaa, mitä leikkisästi ilmaistuna Temppareissa tai – vielä pahempaa – TISsissä tapahtuu? Ymmärrän toki ohjelman viihdearvon, mutta joku roti sentään. Ehkä vika on siinä, että en ole päässyt saarihurvittelun ja pettämishurmion makuun. Onhan suunnanmuutos onneksi mahdollinen, kun ajatellaan sitä tosiasiaa, että olen katsonut Salkkareita 19 vuotta.

Koko kansan Jari Sillanpää myy Thaimaan-kotinsa. Jokainen voi miettiä sitä kontekstia, johon uutinen tähtää. Meidän ihana Jartsa myy juuri nyt hulppean kaakkoisaasialaisen huvilansa. Ehkä sille ei enää tullut käyttöä. Ehkä.

Ikuinen kakkonen Saara Aalto saattaa jäädä jälleen toiseksi. Sen verran hurmaavan Monsters-version hän on tehnyt. Saara Aalto on mediassa koulukiusaamisen ruumiillistuma. Jälkikäteen ajateltuna on kammottavaa, miten niin lahjakasta ihmistä voidaan parjata yhtä kurjin sanakääntein kuin Aallon taitoja on epäilty. Olen kuitenkin sitä mieltä, että se kuuluisa, ikuinen kakkossija voi odottaa Euroviisuissa. Siinä kontekstissa toiseksi tuleminen on köykäisillä sijoituksilla siunatulle kansallemme jo melkein voitto. Voi, kumpa mittelön säännöt sallisivat sen, että kieltä voi muuttaa jälkikäteen niin, että käyttääkin useaa kieltä! Aallon monikielinen versio on huippu siksi, että se tavoittaa jotakin hyvin oleellista Euroopan yhtenäisyydestä. Aivan kuin ymmärtäisimme toisiamme. Jos kuitenkin aloittaisimme siitä, että ymmärtäisimme naapuriamme, työkavereitamme ja kaukaisia sukulaisia.

Kardashianien bikinikausi käynnistyi onnistuneesti. Miltähän tuntuisi tehdä rahaa sillä, että lehdet julkaisisivat kuvia biksukauden startista? Varmaankin aika normaalilta, jos siihen pisteeseen olisi päädytty. En ole muinaismuisto, mutta jollakin tavalla tuntuu todella kierolta ajatella, että jonkun tuntemattoman naisen rantatouhut määrittelevät sesongin myynnin onnistumisen. No, sitähän liberaali markkinatalous on.

Kammottavia uutisia ja oikeudenkäyntiraportteja lukuun ottamatta valtakunnassamme on siis kaikki hyvin. Siitäkin huolimatta, että nyt käräjöidään ihmisyyden peruskysymyksistä. Olisipa elämä vain  Kimin bikinejä – ehkä jopa trikinejä – ja kaukomailta ostettujen tönöjen myyntiä. Pettämisanalyysejä ja jollotusten tuumailua. Sellaista ihan tavallista jorinaa sohvannurkasta. Maailma olisikin paljon parempi paikka, jos sen menon voisi sanella divaanin kulmasta, mutta ikävä kyllä ohjakset sijaitsevat aivan toisaalla.

Mikä oli mielestäsi viikon älyttömin uutinen? Entä koskettavin?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Vapiskaa, juustohiiret! Pähkinärouhe korvaa parmesaanin

Olen inhonnut juustoja koko elämäni, kakonut kävellessäni tavaratalon juustotiskin ohi ja raapinut pizzoista täytteet pois. Olen melkein pyörtynyt avatessani parmesaanipussia. Vegaaniset kasvirasvavalmisteet eivät ole tehneet poikkeusta, sillä juustoisuus etoo ilman eläinperäisiä ainesosiakin.  Mitä jos italialaisten ruokien päälle laittaisikin pähkinöitä?
DSC_0024 (2)DSC_0029 (2)DSC_0028En olisi uskonut, että surauttamalla pähkinöitä muruiksi saisi niin maistuvan ja oikeasti käyttökelpoisen juuston korvikkeen. Kuten edellä on käynyt ilmi, en kaipaa juustoa, vaan sen käyttötarkoituksia. Pähkinämurusta tehty valeparmesaani sopii niin hyvin pizzan päälle, ettei lätty kaipaa mitään niin sanotusti oikean juuston kaltaista. Salaisuus taitaa kuitenkin olla suolaisuudessa, eikä ihme, onhan sillä maustettu ruokia jo tuhansien vuosien ajan. Ja aiheutettu kansantauteja, mutta se on jo toinen tarina.

Juustonmakuinen cashewpähkinärouhe eli vegaaninen parmesaani

Kourallinen cashewpähkinöitä | 5 rkl ravintohiivahiutaleita | ripaus suolaa

1. Keitä cashewpähkinöitä noin 10 minuuttia. Huuhtele ne, ja kuivaa ylimääräinen vesi pois. Pähkinät saavat kuitenkin jäädä aavistuksen kosteiksi, jotta juustomainen pehmeys ja napakkuus säilyvät.
2. Surauta pähkinät todella sileäksi rouheeksi mielellään monitoimikoneessa. Sauvasekottimellakin homman voi hoitaa, mutta silloin lopputulos ei ole yhtä hieno, mutta aivan kelvollinen. Kuvissa näkyvä pähkinäparmesaani on tehty nimenomaan sauvasekottimella, joten siitä saisi vielä hienojakoisemman monitoimikoneessa.
3. Siirrä pähkinämuru tarjoiluastiaan. Sekoita joukkoon ravintohiivahiutaleet ja suola. Siinä kaikki. Muru kannattaa säilyttää ilmatiiviissä kulhossa, jos haluaa kosteuden säilyvän.

Minkähän hassun sanaleikkinimen pähkinämuruparmesaanille keksisi? Pähkisaani? Cashmesaani? Pähkinämurmesaani!

Minkälaisia ajatuksia vegaaniset juustot herättävät?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa