Lorun loppu

Kello oli unohtanut, miten herättää. Minä olin unohtanut, miten herätä. Marimekon verhot tuntuivat yllättävän raskailta siirtää pakosti liian pieniin verhotankoihin pujotettuina.DSC_0025 (4)DSC_0028 (2)DSC_0027 (2)DSC_0032 (3)DSC_0033 (4)Olin jo tottunut paarmojen surinaan, säästynyt puraisulta. Toivonut pakotietä, istunut autoon ja ajanut vuoden tauon jälkeen. Kyllä kaupunkilainen on vieraantunut luonnosta. Autoon päässyt hyttynen lietsoi paniikkia, toivoin sen kuolevan ennen moottoritielle liittymistä.

Olen hankkinut uudet avainnauhat, ajatellut niiden tuovan lohtua ja hörppinyt kahvia vihdoin puhtaasta mukista. Pelännyt hetken bakteereja, mutta päättänyt unohtaa biologian. Ankkuroinut toivon muihin hyveisiin. Ajatellut, että ilta rantakalliolla pelastaa arjen suruilta. Katsonut sykkivää vesipumppua ja muistanut vanhat ympäristörikokset. Katsahtanut omaan muovimukiin ja unohtanut.

Ihminen on taipuvainen unohtamaan. Uskomaan, että kesä olisi loputtomia tikanheittoja tauluun, johon ei useinkaan osu. Viinilaseja lypsettynä tonkasta, jota viranomaiset välttävät. Ruokia, joihin kodan savu kietoutuu.

Elämää, joka tuntuu siltä, ettei sitä eläisi lainkaan.

Kello on 9.14. Minä en ole elossa.

Vaikuttaako kesälomasi kesän hahmottamiseen?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Viisi vinkkiä roadtripille

Matkailu olisi helppoa, jos muistaisi pakata mukaansa kaikista yksinkertaisimmat neuvot.DSC_0047DSC_0050DSC_0056DSC_0052DSC_0055Ota mukaan kolmen k-kirjaimen roadtrip-paketti: kaara, kylmälaukku ja kamera. Olisi tietysti mukavaa, jos joka kulmalla odottaisi herkullinen ruokapaikka ja suuri marketti, mutta koska niin ei ole, kannattaa mukaan ottaa kylmälaukku. Vierastan ruoan kuljettamista paikasta toiseen, mutta kotimaassa matkaillessa se helpottaa kummasti eloa. Auto on toinen välttämättömyys, sillä pienimpiin ja kenties kauneimpiin paikkoihin ei junalla puksutella, vaan kurvaillaan hillitysti hiekkatietä. Ja kamera, se on mukana siksi, että muistaisi, missä on käynyt, vaikka Nuuskamuikkunen onkin sanonut taltioivansa maisemat mieleensä. Pystyisipä nykyihminen samaan.

Hyödynnä kotimaanmatkoilla AirBnB:tä. Myönnetään. Olen aina ollut paatunut hotelliyöpyjä, ja aluksi AirBnB-majoitus kauhistutti. Tuli mieleen kaiken maailman motellielokuvat, huijaukset ja kummitustarinat. Suomen hintatason huomioiden AirBnB on edullinen ratkaisu ja tarkoin harkittuna se on ihanteellinen vaihtoehto lomayöpymiseen.

Suunnittele ruokailut, jos niihin ei ole tarkoitus upottaa huimia summia rahaa. Selvitä etukäteen myös mahdolliset ravintolat, sillä nälän yllättäessä edessä on yleensä hirvittävä määrä käveltäviä kilometrejä. Vegaanina ennakointi on pakollista, ellei halua syödä ranskalaisia, joita saa melkein mistä tahansa. Raaseporin-reissullani hyvin palveli Santa Fé, ja Hangossa ruokailin aasialaisessa ravintolassa, jossa söin paistettuja vihanneksia. Tofua ei ollut tarjolla, mikä harmitti, mutta oikea reissufiilis ei soijapapuvalmisteita kaipaa.

Jätä auto parkkiin ja kävele ennakkoluulottomasti. Yleensä parhaita paikkoja ovat ne, joilta ei odota mitään. Minä ihastuin hurjasti Tammisaareen, vaikka tarkoitus oli vain käydä syömässä Raaseporin suurimmassa taajamassa. Naapurikaupunki Hangolta odotin sen sijaan paljon, mutta kenties nimenomaan ylisanojen vuoksi kokemus olikin odotettua nuhjuisempi. Hehkutetut uimakopit olivat kauniita, Suomen eteläisin kärki puhutteleva ja rannikko mykistävä, mutta kaupungin keskusta jätti kylmäksi.

Älä suorita. Jos kyseessä ei ole ehta urheiluloma, kannattaa punnita tarkkaan kaupunkikävelyn, liikunnan ja ruokailun tasapaino. Kokemusten janoamisella ja ylisuorittamisella on suuri ero. Vaikka olisi aikaa, ei ole mitään syytä viuhtoa väkisin läpi uuden paikan. Parhaat kokemukset eivät synny pakon edessä, vaan hetkissä, joissa voi istua alas, katsella hiekkarantaa ja hiljaa liplattavaa lampea.

Mitä kesäkohdetta suosittelet? Mitä ihmettä Cable-kyltti tarkoittaa?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Julkisesti sinun

Maanantaina blogini liikenne räjähti. Tiistain aikana kävijöitä oli enemmän kuin koko kuukauden aikana normaalisti. Rintaani alkoi puristaa.
DSC_0018Tammisaaresta kertova matkailujuttuni alkoi elää omaa elämäänsä alkuviikosta. Tietenkin silloin, kun olin itse matkalla vähällä tietotekniikkavarustuksella. Yllätys junassa oli melkoinen, kun WordPress-sovelluksen tilastotaulussa vilkkui tuhansia kävijöitä yhdessä päivässä. Näin pikkuruisella blogilla!

Oikeastaan olen odottanut sitä, että jokin teksteistäni osuu oikeaan hetkeen, löytää lukijansa ja päätyy jaettavaksi ketjureaktion lailla. Sitä en olisi osannut arvata, että ensimmäinen oikea hittitekstini kertoo Tammisaaresta. En, vaikka tarkemmin ajateltuna Tammisaaren-reissustani kertova juttu on malliesimerkki blogitekstistä: uutta tietoa tarjoava, sydämellä kirjoitettu ja laajaa lukijakuntaa ja yrityksiä kiinnostava.

Jutun jakojen ja lukukertojen kasvaessa ymmärsin olevani aikamoinen bloginoviisi, mikä unohtuu minulta aika usein. Se, että olen saanut journalistikoulutuksen, kirjoittanut kaupallisia sisältöjä ja satoja juttuja toimittajana, ei tee minusta ammattibloggaajaa, vaikka vaatimukset siihen ovat kohdallaan. En ole tehnyt vielä rahaa blogillani, joten ei tätä ihan ammatiksi voi kutsua. Eikä minulla siten ole ammatillista tukea touhuun. Olisipa!

Tammisaaren-juttu poiki valtavasti kommentteja jakolinkkeihin, vaikka blogiin suoria kommentteja ei tullutkaan. Suosio näkyi myös siten, että sain muutaman sähköpostin! Iski pakokauhu huomion määrästä. Siitä, että minä todella olen vastuussa kaikesta, jokaisesta sanasta ja viestistä, joita blogini välittää. Olen siitä ennen kaikkea vastuussa omana itsenäni, en työntekijänä, toimittajana tai kasvottomana yrityksen edustajana. Minun on oltava valmis perustelemaan jokainen kirjoittamani virke ja esittämäni mielipide vielä kuukausienkin päästä tekstin julkaisemista.

Kävijämäärien kasvaessa ajattelin myös ensimmäistä kertaa lukijoideni määrää. Minä kirjoitan usein pienessä työhuoneessani tai olohuoneen nojatuolissa, tällä hetkellä mökin terassilla. Työhuoneessa edessäni on valkoinen seinä, olohuoneessa televisio ja mökillä pelkkää metsää. Silti jossakin on yleisö, joka lukee tekstejäni joka päivä. Ja minun pitäisi antaa itsestäni vielä enemmän ja riisua loputkin suojavaatteet. Olla ystävä, samastuttava ja ihastuttava, julkinen ihminen.

Puhutaan tuhansista, kuukauden aikana samaan tahtiin kymmenistätuhansista. Se on ihan kammottava määrä uniikkeja kävijöitä blogilleni, mutta samalla tiedän, että käsillä voi olla uusi alku. Piste, josta kaikki vasta alkaa.

Onko sinuun iskenyt koskaan blogipakokauhu?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Viikonloppujuomaksi maidoton mangolassi

Intiasta kotoisin olevan mangolassin voi valmistaa maidottomana eli tässä tapauksessa myös vegaanisena kätevästi, sillä kauppojen hyllyjen vakiotuotteisiin kuuluvat onneksi nykyään kasviperäiset juomat ja hapatetut tuotteet.
DSC_0001 (4).JPGMaidottomuutta voisi kai kutsua jonkinlaiseksi trendiksi kuin myös veganismia. Jos veganismi ahdistaa ajatuksena, ympäristölle suuri palvelus on jo se, että karsii maitotuotteet pois ruokavaliosta.

En muuten ymmärrä, minkä takia useat laktoosi-intolerantikot valitsevat laktoosittomat tuotteet kokonaan kasvipohjaisten sijaan. Jos vatsa ei kestä maitotuotteita, olisi aika siirtyä niistä kokonaan pois. Ensimmäinen askel voi olla esimerkiksi mangolassi, joka eläinperäisistä tuotteista koottuna on melkoinen rasitus vatsalle.

Maidoton mangolassi

Yksi iso juoma tai kaksi pientä

2,5 dl maustamatonta kasvijogurttia, esim. Alpron maustamaton | 1 dl mangososetta, esim. Bonne | 0,5 dl kasvijuomaa, esim. Pirkan kaurajuoma | 1 tl ruokosokeria

Mangolassin ohje sopisi hyvin lasten kokkikirjaan, jos teho- tai sauvasekoittimen käyttö ei aateloisi juoman rakennetta. Vispilälläkin pärjää, mutta sähkövekotin tekee selvää jogurtin paakuista, mikä tekee suutuntumasta huomattavasti miellyttävämmän. Mangolassi valmistetaan siis siten, että kaikki ainekset sekoitetaan tasaisesti yhteen. Helppoa, eikö?

Intiasta ja Nepalista kotoisin oleva juomaa on alun perin tarkoitettu nautittavaksi tulisen ruoan jälkeen, ja siihen tarkoitukseen se sopii edelleen kenties parhaiten kaikista käyttötarkoituksistaan juoman happamuuden ja lievän makeuden ansiosta. Jos intialaistyylinen ruoka ei maistu, ei ole yhtään hullumpaa nauttia isoa lassisatsia aamupalaksi tai tarjota sitä minkä tahansa appeen jälkiruoaksi.

Reseptin mittasuhteet on mukailtu Kakkumonsteri-Youtube-kanavalla julkaistusta maitopohjaisesta ohjeesta. Samalla videolla Kakkumonsteri esittelee kolme muuta lassijuomaa, jotka voi yhtä lailla muuntaa vegaanisiksi.

Minkälaisiin tilanteisiin lassi mielestäsi sopii?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Tallinna 28 tunnissa

Edullinen, edistyksellinen ja empaattinen. Tunnelma Tallinnassa on ihanan kansainvälinen, vaikka kaupunki muistuttaakin välillä suomalaisten leikkikenttää. Jos unohdetaan siksakia kävelevät rymyturistit, jäljelle jäävät suloiset kujat, hyvä palvelu ja kekseliäät ruoka-annokset.

6.47 Elämä tuntuu epäreilulta. Miten lakisääteisellä ja palkallisella lomalla oleva ihminen voidaan pakottaa heräämään jo ennen kuutta ja kaiken lisäksi tunkemaan vielä aamubussiin, jossa muut väsyneet istuvat zombieina? Siten, että ihminen itse on varannut Tallinnan-matkan ja aamupäivälaivan.

7.17 Yksi suurimmista arkisista nautinnoista on aamupalan syöminen junassa. Annos itsessään ei ole luksuksesta kuullutkaan. Syön vihistä, joka on niin rasvainen, että jenkkakahvoja alkaa kiristää. R-Kioskin kahvi menettelee ja Plantin smoothienkin maistuu ihan kelvolliselta.

10.30 Tallink Megastar kelluu rauhallisesti satama-altaassa, kun kaarramme taksilla Länsiterminaaliin. Laiva on täynnä, minkä taksikuski onkin jo tiedottanut meille juuttuessamme ruuhkaan. Syömme Burger Kingissä, vaikkei huvittaisi, mutta muuallakaan ruokailu ei ole mahdollista.

12.48 Matkalaukun pyörät kirskuvat Tallinnan rosoisilla kaduilla. Istuudumme kahvilaan jäälattelle. Tallinnassa tarjoillaan todella tuimaa kahvia. Silmät avautuvat.

13.55 Kiinalaiset turistit ovat vallanneet hissit. Punnerramme portaat ylös hotellihuoneeseen, joka on ihanan pirteä, mutta ikkunasta avautuu rakennustyömaa. Yöpöytien reunoilla on räkää. Aikuiset ihmiset!

18.37 Ravintola Crun vegaaninen avokadopihvi on aivan mielettömän hyvä, mistä kiitos kuuluu karhunlaukkakreemille ja pestokuorrutukselle. Suolainen 17 euron hintakaan ei haittaa. Todistamme ruokailun lomassa suomalaisturistien urotekoja. Tarjoilija puhuu hienostunutta ja selkeää englantia. Viereisen pöydän suomalaiset tilaavat ruokansa suomeksi ja rallienglanniksi mutisten. Kun tarjoilija tulee tiedustelemaan ruokailun välissä annosten maistuvuutta englanniksi, naapuripöydän napostelijat alkavat puhua suomea. Eikä siitä tule loppua, vaikka tarjoilija kertoo, ettei hän ymmärrä suomea. Millä oikeudella suomalaiset voivat olettaa, että Virossa voi kaikkialla hoitaa asiat suomeksi? Eiväthän virolaisetkaan puhu viroa meille.

23.48 Katson viimeisen kerran kelloa. Vähän ennen yöpuhteita hotellin vierustalla on ollut ilotulitus. Meillä ei ole mitään tietoa siitä, miksi. Ehkä siksi, että joskus elämää voi vain juhlia ilman syytä. Vaikka järkevimpiäkin tapoja olisi kuin rahan taivaalle ampuminen.

8.21 Silmät avautuvat itsestään. Odottelen Prinsessa Ruususen heräämistä ja keskustelen ystäväni kanssa pikaviestipalvelussa. Keskustelu Ex-Onnelliset-sarjasta päättyy analyysiin sukupuolineutraaliudesta. Pesen hampaat, mutta operaatio jää puolitiehen, sillä hanavesi maistuu pahalta.

9.14 Hotellin aamupalalla ei ole sijaa analysoinnille, sillä ravintolassa on käynnissä jogurttikaaos. Ihmiset parveilevat kuin lokit jogurttipöntön ympärillä. Aina sama ilmiö. Ihan kuin 1860-luvun nälkävuodet olisivat käynnissä.

11.57 Luovutamme huoneen. Olo tuntuu kodittomalta. Minkä ihmeen takia hotellien uloskirjausaika on aina kukonlaulun aikaan?

13.50 Rotermannissa päivä on käynnistynyt vilkkaasti, ja tovin aukiolla istuttuamme siirrämme retkikuntamme kivenheiton päässä sijaitsevaan Basiilikiin, sillä mainokset vegaanimenusta ovat kutitelleet makuhermojani jo edellispäivästä lähtien. Vegaaninen caesarsalaatti on ihanan raikas. Tajuan syöväni ensimmäistä kertaa ikinä majoneesisalaattia ja ylipäätään caesarsalaattia, vaikka eihän vegaaninen annos tietenkään sisällä anjovista.

15.22 Piipahdamme SuperAlkossa ja sen vieressä sijaitsevassa liikkeessä etsimässä matkakumppanini kotona odottavalle olutherkkusuulle erikoispulloja. Suomalainen ujous iskee, kun etsimiämme tuotteita ei löydykään. Myyjä tulee esittelemään Sakun uutuuskäsityöoluita. Ostamme kaksi pulloa, koska emme kehtaa tyhjin käsin lähteä.

16.45 Joku laulaa epävireisesti Ed Sheerania laivan pubin lavalla. Taxfree-myymälä aukeaa vihdoin. Inhoan käteistä, joten yritän keksiä tapoja päästäkseni siitä eroon.  Ostan kookosöljyä, chilimaustetta ja olutmaistelijalle olkkosen.

19.32 Uhmaamme omia voimiamme ja päätämme taksin nappaamisen sijaan kävellä Länsisatamasta rautatieasemalle. Tyynenmerenkatu ja Kalevankatu tuntuvat loputtomilta. Toisaalta olo on myös yllättävällä tavalla kotoisa. Tunnistan paikkoja Outi Pakkasen kirjoista, vaikken muuten Helsinkiä keskustaa kummemmin tunnekaan.

20.40 Junan rauhan rikkoo syyllistävä kuulutus. Pysähdymme Riihimäellä, jotta junaan eksynyt matkustaja pääsee pois. Konduktööri korostaa ylimääräistä pysähdystä ja menetettävää aikaa. Tottahan se tietysti on, että aikuisen ihmisen pitäisi pystyä hyppäämään oikeaan junaan. Junissa on syystä selkeät merkinnät.

21.56 Tuttu liikennekaaos ottaa iltajunasta saapuvat matkustajat vastaan Tampereella. Hyvästelen matkakumppanini ja siirrän olkapäitäni hiertävän rinkan mieheni harteille. Kuusi litraa viiniä, muutama olutpullo ja Barbie-t-paita painavat yllättävän paljon. Ostoksistani – ja muiden juomasaaliista – huolimatta toivoisin, että ihmiset kävisivät Tallinnassa myös kulttuurin vuoksi. Etelänaapurimme on nimittäin onnistunut kehittymään parissa vuosikymmenessä vanhaa ja uutta yhdistäväksi maailmaksi, jonka antimista vielä toistaiseksi voi nauttia edullisesti.

Mikä on suosikkipaikkasi Tallinnassa?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa